Oppimisen ja koulunkäynnin tuen tukimuotojen käytön muutokset vuosina 2011–2021

Abstract

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki muuttui inklusiivisempaan suuntaan vuoden 2011 erityisopetusjärjestelmän uudistuksen myötä. Samanaikaisesti alueellinen eriytyminen koulutuksessa on lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää inkluusion ja alueellisen tasa-arvon toteutumista tutkimalla oppimisen ja koulunkäynnin tuen tukimuodoissa tapahtuneita muutoksia vuosina 2011– 2021. Muutoksia tutkittiin koko Suomen laajuisesti sekä kuntaryhmittäin. Aineisto on kokonaisaineisto, joka kattaa kaikki Suomen kunnat. Se sisältää Tilastokeskuksen tehostetun ja erityisen tuen tilastoja vuosilta 2011–2021. Tarkasteltavat tukimuodot olivat osa-aikainen erityisopetus ja tukiopetus. Kuntaryhmittelyssä käytettiin tilastollista kuntaryhmitystä. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla keskiarvomuutoksia. Tulokset osoittivat, että tehostetun tuen tukimuotojen käyttö ei ole muuttunut juurikaan koko Suomen tasolla, ja erityisen tuen tukimuotojen käyttö on lisääntynyt tarkasteluajanjaksolla. Tukimuotoja käytetään tehostetussa tuessa enemmän kuin erityisessä tuessa. Tulokset kertovat, että tuen järjestämisessä on alueellisia eroja. Kaupunkimaisissa kunnissa tehostetun tuen tukimuotojen käyttö on vähentynyt ja muissa kuntaryhmissä kasvanut. Erityisen tuen tukimuotojen käyttö on kasvanut kaikissa kuntaryhmissä, ja maaseutumaisissa kunnissa tukimuotoja käytetään suhteellisesti eniten. Tutkimuksen tuloksia selittää tarkasteltavien tukimuotojen ennaltaehkäisevä tarkoitus sekä erityisen tuen sisältämä mahdollisuus kokoaikaiseen erityisopetukseen. Tukimuotojen käytön kasvu erityisessä tuessa saattaa selittyä inkluusioajatuksen toteutumisella.