Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun seurannan ja arvioinnin tuloksia 2021–2022 : Osaraportti 3: Tuen järjestelyt ja toteutuminen

Abstract

The two-year pre-primary education trial conducted by the Ministry of Education and Culture started in August 2021. This report is part of the trial’s follow-up study. The results are based on two surveys conducted in the spring of 2022. The surveys supplied information and insights on the arrangements and implementation of the support for children’s growth and learning and the organization of that support in the municipalities in both trial and control groups during the trial’s first operating period of 2021–2022. The first survey was aimed at the officials responsible for early childhood education and care (ECEC) in the municipalities (N = 120). The second survey was aimed at the ECEC teachers-in-charge of the trial and control groups (N = 872). The results showed that, on average, every fifth child in both the trial and control groups had some need for support. In most of both the trial and control municipalities, three-step support was in place for all children in ECEC and pre-primary education, but this was more typical in the trial groups than in the control groups. The majority of the trial municipalities offered student welfare services to children participating in a two-year pre-primary education trial and pre-primary education aged children. Participating in the trial seems to have increased the chances of five-year-olds receiving support in accordance with the three-step support as well as support through student welfare services. The availability of services of early childhood special education (SEN) teachers varied among the municipalities in terms of the number and qualifications of the SEN teachers, and ways of organizing services. However, in the majority of the municipalities, all SEN teachers were qualified. The most common way of organizing the SEN teacher services was that the SEN teacher was named to an ECEC center, and they regularly visited child groups to consult and observe or the child groups’ staff could contact them if necessary. Also, in many cases, the SEM teachers cooperated with the group’s staff, for example, by organizing small group sessions for the children. The trial and control groups in large municipalities, but not in the small ones, differed in how the SEM teacher’s services were organized. In the trial groups, the SEM teachers collaborated more often with the group’s staff than in the control groups. Although the majority of the teachers were satisfied with how the student welfare services and the SEM teacher services met the needs of their children, more than half of the teachers stated that the support activities written in the children’s personal learning plans were not realized for all the children in the group. According to the teachers’ responses to the surveys, the lack of resources, lack of sufficient staff, and turnover of staff were the most frequent reasons why the support activities written in the children’s personal learning plans were not realized.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu käynnistyi elokuussa 2021. Tämä raportti on osa kokeilun seurantaa ja arviointia. Osaraportin tulokset perustuvat kahteen keväällä 2022 toteutettuun kyselytutkimukseen: kuntakyselyyn ja opettajakyselyyn. Kyselyissä tarkasteltiin lasten tuen tarvetta ja sen järjestämistä kunnassa ja lapsiryhmissä sekä kokeilu- että verrokkikunnissa toimintakaudella 2021–2022. Kuntakyselyyn vastasi 120 kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavaa viranhaltijaa ja opettajakyselyyn 872 kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kokeilu- ja verrokkiryhmien vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Tulokset osoittivat, että keskimäärin joka viidennellä lapsella sekä kokeilu- että verrokkiryhmissä oli jokin tuen tarve. Enemmistössä sekä kokeilu- että verrokkikunnista oli toimintakaudella 2021–2022 käytössä kolmiportainen tuki kaikille varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisille lapsille, mutta se oli tyypillisempää kokeiluryhmille. Enemmistö kokeilukunnista tarjosi oppilashuollon palveluita kaksivuotiseen ja yksivuotiseen esiopetukseen osallistuville lapsille. Kokeiluun osallistuminen näyttäisi lisänneen viisivuotiaiden mahdollisuuksia saada kolmiportaisen tuen mukaista tukea sekä tukea oppilashuollon palveluiden kautta. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen saatavuus opettajien määrän ja kelpoisuuden sekä toimintatapojen osalta vaihteli erilaisten kuntien välillä. Enemmistössä kunnista kaikki varhaiskasvatuksen erityisopettajat olivat kuitenkin kelpoisia tehtäväänsä. Tavallisimmin varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut oli järjestetty siten, että päiväkodille oli nimetty erityisopettaja, johon ryhmät pystyivät olemaan yhteydessä tarvittaessa tai päiväkodille nimetty erityisopettaja kävi säännöllisesti konsultoimassa ja havainnoimassa ryhmissä. Kolmanneksi useimmin erityisopettajat tekivät säännöllistä yhteistyötä ryhmän henkilöstön kanssa esimerkiksi järjestämällä pienryhmätuokioita lapsille. Toimipaikkamäärältään suurten kuntien, mutta ei pienten, kokeilu- ja verrokkiryhmät erosivat siinä, miten erityisopettajan palvelut oli niissä järjestetty. Kokeiluryhmissä erityisopettajat tekivät useammin säännöllistä yhteistyötä ryhmän henkilöstön kanssa kuin verrokkiryhmissä. Vaikka enemmistö opettajista oli tyytyväisiä siihen, miten oppilashuollon ja erityisopettajan palvelut vastasivat lapsiryhmän tarpeita, yli puolet opettajista arvioi, että lasten suunnitelmiin kirjatut tukitoimet eivät toteutuneet kaikkien ryhmän lasten kohdalla. Opettajien vastausten perusteella lasten suunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden toteutumattomuutta selittivät useimmin resurssipula, riittävän henkilöstön puute ja henkilöstön vaihtuvuus.