Drop out -ilmiö suomalaisessa junioriurheilussa

Abstract

Suomessa urheiluseurat ovat merkittävimpiä lasten ja nuorten vapaa-ajan aktiviteettien järjestäjiä, joten niiden asema on tärkeä lasten ja nuorten elämässä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää syitä drop out -ilmiölle eli sille, miksi lapset ja nuoret lopettavat urheiluharrastuksensa aikaisessa vaiheessa. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan nuoruusvaihe ajoittuu ikävuosien 10 ja 19 välille. Eri tutkimuksissa lapsuus- ja nuoruusvuodet määritellään eri tavoin, joten pääsääntöisesti tässä tutkielmassa puhutaan lapsista ja nuorista.

Tutkielmassa käsitellään keskeisiä urheiluseurassa harrastamisen lopettamiseen johtaneita syitä nuorilla Suomessa, ja vertaillaan tuloksia kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Tutkielmassa lopettamiseen johtaneet syyt on luokiteltu urheiluseuratoiminnan ulkopuolisiin tekijöihin sekä seuratoiminnan sisäisiin tekijöihin. Lisäksi tutkielmassa käsitellään mahdollisia varhaiseen lajierikoistumiseen johtavia tekijöitä.

Merkittävin drop out -ilmiötä selittävä seuratoiminnan sisäinen tekijä oli lasten tai nuorten kyllästyminen lajiin tai motivaation lopahtaminen. Tärkein seuratoiminnan ulkopuolinen tekijä oli puolestaan se, että lapset ja nuoret kokivat heillä olevan tärkeämpää tekemistä vapaa-ajallaan. Lopettamispäätöksiin yhteydessä oli myös muut tekijät, kuten valmentajan toiminta, kavereiden urheiluseuraharrastamisen lopettaminen, liiallinen kilpaileminen tai oman kehityksen tyssääminen. Useammassa kansainvälisessä tutkimuksessa nuoren halu panostaa opintoihin mainittiin isoksi tekijäksi harrastuksen lopettamiselle, kun taas Suomessa tehdyissä tutkimuksissa kyseistä syytä ei havaittu. Tuloksista voidaan päätellä, että lapset ja nuoret kaipaavat harrastustoiminnaltaan monipuolisuutta, jotta motivaatio pysyy yllä myös harjoitusmäärien ja kilpailullisuuden kasvaessa.