Koulukotisijoitus ja miehen identiteetin rakentuminen : tutkimus 1950–60-luvuilla Järvilinnan vastaanottokotiin ja Pernasaaren koulukotiin sijoitettujen miesten elämäkerrallisista narratiiveista

Abstract

The present doctoral thesis studies the construction of identities of nine men placed into reformatory schools as adolescents in the 1950s and 1960s. The research question is how men narrate their childhood and reformatory school experiences, as well as how they constructed their identities after reformatory school. In this study, identity is understood to be constructed by means of language and communication and seen as a narrative identity following Paul Ricour’s identity theory. The interviews have been analysed by means of narrative analysis. In the first phase, the life stories of men were constructed. The second phase focused on important common themes and turning points in their identity construction. The results are presented in three chapters (Chapters 5-7): the first examines childhood before placement, the second the reformatory school period, and the third one focuses on life after reformatory school. Several interviewees talked about missing their father in everday familylife during their childhood. School was the first turning point in their identity construction. The stories about being placed into a reformatory school are divided into three categories: stories of very long, long, and short routes. The stories were told through everyday practices and actions associated with the desirable masculinities of the time, but also challenged those ideals. The stories included descriptions of abuse and neglect of the emotional needs of children. The reformatory school placement presented an important turning point in the construction of the identities of the men. In descriptions of the life after reformatory school, various kinds of integration problems into civil life were brought up. Some of the men talked about themselves primarily in relation to their work-related masculine identity. Others told about serious substance abuse and criminal careers, but, conversely, also their successful struggles to escape these. Stories of survival appeared to be turning points in life, based on which they built their new identities. In the stories, fatherhood elicited a new masculine identity, which allowed a freer expression of emotions, compared to the masculine stereotypes in reformatory school. Men also talked about the traumatic effects of reformatory school experiences that affected throughout their later life.

Tämä sosiaalityön väitöskirjatutkimus tarkastelee yhdeksän koulukotiin 1950- ja 60-luvuilla lapsena sijoitetun miehen identiteetin rakentumista. Tutkimuksessa kysytään, mitä miehet kertovat lapsuudestaan ja koulukotiajastaan ja koulukodin kasvatuskäytännöistä sekä kuinka miehet rakensivat identiteettiään aikuisiällä koulukodin jälkeen? Identiteetti ymmärretään tässä tutkimuksessa rakentuvan kielen ja kommunikaation avulla ja sitä tarkastellaan narratiivisena identiteettinä soveltaen Paul Ricoeurin identiteettiteoriaa. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa miesten haastatteluista koottiin elämäkertoja. Sen jälkeen kertomuksista etsittiin yhteisiä teemoja ja käännekohtia, jotka muodostuivat heidän identiteettinsä rakentumisen kannalta tärkeiksi. Tutkimustulokset esitetään kolmessa luvussa (luvut 5–7), joista ensimmäinen keskittyy miesten lapsuuteen ennen koulukotisijoitusta, toinen koulukotiaikaan ja kolmas miesten elämään koulukotiajan jälkeen. Useat haastatellut miehet kertoivat lapsuudessaan eri syistä johtuneesta isän poissaolosta perheen arjesta. Koulu instituutiona oli miesten kertomuksissa ensimmäinen käännekohta, jonka kautta he rakensivat identiteettiään. Miesten koulukotiin sijoitustarinat on jaettu erittäin pitkän, pitkän ja lyhyen tuloreitin tarinoihin. Koulukodista kerrottiin kasvatuskäytäntöjen ja arkisten toimintojen kautta, jotka liitettiin kyseisen ajan tavoiteltavaan maskuliinisuuteen, mutta niissä myös haastettiin tuota ihannetta. Miesten kertomuksiin sisältyi runsaasti kuvauksia väkivallasta ja lapsen emotionaalisten tarpeiden sivuuttamisesta. Koulukotisijoitus näyttäytyi merkittävänä käännekohtana miesten identiteetin rakentumisen kannalta. Miesten koulukodin jälkeisen elämän kuvauksissa siviilielämään integroitumiseen liittyi jonkin asteisia vaikeuksia. Osa miehistä kertoi itsestään ensisijaisesti työhön sitoutuvan miesidentiteetin kautta. Osa kertoi vakavista päihdeongelmista ja rikoksiin syyllistymisestä, mutta myös päihteistä ja rikollisesta elämäntavasta irtautumisesta. Kertomukset selviytymisestä näyttäytyivät käännekohtana heidän elämässään, jonka varaan he rakensivat uutta identiteettiä. Miesten kertomuksissa isyys toi esiin uudenlaista, tunteita esiin tuovaa miesidentiteettiä, joka erottui koulukodin aikaisesta maskuliinisesta stereotypiasta. Miehet kertoivat myös koulukotikokemusten traumatisoivasta vaikutuksesta koko myöhempään elämään.