Pelivälinemanipulaatiolla toteutetun differentiaalioppimisen vaikutukset kiekonkäsittelytaidon kehittymiseen lapsijääkiekkoilijoilla

Abstract

Kiekonkäsittelytaito on tärkeä taito jääkiekossa, mutta sen kehittämistä käsitteleviä tutkimuksia on hyvin niukasti. Kiekonkäsittelyä harjoitellaan usein jään ulkopuolella erilaisilla pelivälineillä. Differentiaalioppimisen periaatteet huomioiden tämän aikaansaama vaihtelu voi olla taidon oppimiselle eduksi. Tässä tutkimuksessa esitetty pelivälinemanipulaatio on yksi tapa soveltaa differentiaalioppimista kiekonkäsittelytaidon harjoittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten pelivälinemanipulaatiolla toteutettu differentiaalioppiminen vaikuttaa lapsijääkiekkoilijoiden kiekonkäsittelytaidon kehittymiseen ja kehityksen säilymiseen.

Tutkimuksen aloitti 44 tutkittavaa, joista 28 suoritti tutkimuksen loppuun. Tutkittavat olivat 9–14-vuotiaita jääkiekkoilijoita. Tutkimuksen loppuun asti suorittaneista 14 kuului pelivälinemanipulaatioryhmään, 8 muuttumattoman pelivälineen ryhmään ja 6 kontrolliryhmään, joka jatkoi vain tavanomaista lajiharjoitteluaan. Kiekonkäsittelytaitoa mitattiin testiradalla, jonka suoritusaika toimi kiekonkäsittelytaidon mittarina. Pelivälinettä radalla kuljettaen tehtyjen suoritusten lisäksi rata suoritettiin myös ilman pelivälinettä, jotta lisäksi kuljettamisvaje saatiin laskettua. Alkutestin ja lopputestin välissä pelivälinemanipulaatioryhmä ja muuttumattoman pelivälineen ryhmä osallistuivat ryhmiensä mukaisiin 8 viikon mittaisiin kiekonkäsittelytaidon harjoitusinterventioihin. Kolme viikkoa lopputestin jälkeen pidetyssä säilyvyystestissä tarkasteltiin interventiolla saavutetun kehityksen säilymistä. Ryhmien sisäistä kehitystä tarkasteltiin Friedmanin testillä ja ryhmien välisiä eroavaisuuksia Kruskal-Wallis -testillä.

Pelivälinemanipulaatioryhmä oli ryhmistä ainoa, joka saavutti harjoitusjakson aikana tilastollisesti merkitsevää (p < 0,05) ryhmän sisäistä kehitystä kuljettamisajoissa (–1,85 ± 2,21 s alkutestistä lopputestiin). Pelivälinemanipulaatioryhmän kehitys säilyi säilyvyystestiin (–3,16 ± 3,13 s alkutestistä säilyvyystestiin, p < 0,05). Kruskal-Wallis -testillä ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien väliselle kehitykselle. Mikään ryhmistä ei saavuttanut tilastollisesti merkitsevää kehitystä kuljettamisvajeiden osalta.

Pienet ryhmäkoot vaikuttivat osaltaan siihen, miksi merkitsevyyksiä ryhmien välisille eroille ei löytynyt. Tutkimustulos antaa kuitenkin vahvistusta sille, että differentiaalioppiminen on hyvä keino kehittää motorista taitoa. Kiekonkäsittelytaidon osalta differentiaalioppimista voidaan aikaansaada pelivälinemanipulaation avulla.

Even though stickhandling is an essential skill in ice hockey, there is a lack of studies investigating it. Stickhandling is often practiced off-ice with varying implements. Given the benefits of differential learning, this can be in fact beneficial for learning the skill. Implement manipulation is one example on how to add differential learning to stickhandling practices. The aim of this study is to examine how differential learning achieved by implement manipulation affects the development of youth ice hockey players’ stickhandling skill.

A total of 44 participants took part in the study, and 28 participants finished the study. The participants were youth ice hockey players from the age scale of 9 to 14. Of the 28 participants that finished the study, 14 was in an implement manipulation group, 8 was in a regular implement group, and 6 was in a control group that continued their normal ice hockey training throughout the study. The measurements were held on a stickhandling track, where performance time was assessed. The track was performed with and without the stickhandling task, so that the deficit caused by stickhandling could also be measured. Between pre-test and post-test, 8-week dribbling skill interventions were held for implement manipulation group and regular implement group. The retention of the skill development was assessed with a retention test that was held 3 weeks after post-test. Changes within the groups were tested with Friedman’s test, and differences between the groups were tested with Kruskal-Wallis test.

The implement manipulation group enhanced their stickhandling speed within the group significantly (p<.05) from pre-test to post-test (–1,85±2,21 s) and retained the development to retention test (–3,16±3,13 s from pre to retention, p<.05) as the only group that had significant development. However, there were no statistically significant differences found between the groups when tested with Kruskal-Wallis test. None of the groups had significant changes in stickhandling deficits.

Small group sizes in part explain why no statistically significant differences were found between the groups. However, the results of this study strengthen the idea that differential learning is a good tool for motor learning. In the context of stickhandling, differential learning can be achieved by implement manipulation.