Sosiaalinen pääoma ja yksilötason tulokehitys Suomessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme yksilön sosiaalisista verkostoista muodostuvan sosiaalisen pääoman yhteyttä yksilötason tulokehitykseen. Analyysimme perustuvat vuoden 1986 elinolotutkimukseen osallistuneisiin 20–44 vuotiaisiin työllisiin ja rekisteritietoihin heidän palkkatuloistaan vuosilta 1987–1997. Tutkimuksessa erottelemme toisistaan sitovan ja silloittavan sosiaalisen pääoman muodot. Sitovan sosiaalisen pääoman mittarimme perustuu yksilön mahdollisuuteen saada apua verkostoistaan erilaisissa arkielämän tilanteissa. Silloittavaa sosiaalista pääomaa mittasimme yksilöiden yhdistysjäsenyyksien monipuolisuuden kautta. Analyysit suoritettiin paloittain jatkuvalla lineaarisella kasvukäyrämallilla, jossa seuranta-aika oli jaettu kolmeen jaksoon: aika ennen lamaa (1987–1991), lama (1992–1994) ja aika laman jälkeen (1995–1997). Tulokset osoittavat, että erityisesti yksilön silloittava sosiaalinen pääoma monipuolisina yhdistysjäsenyyksinä oli yhteydessä palkkatulojen positiiviseen kehitykseen koko seurantajaksolla. Erityisen selvästi sosiaalinen pääoma vahvisti yksilöiden palkkatulojen kehitystä laman jälkeisellä nousukaudella, jolloin sekä silloittava että sitova sosiaalinen pääoma edistivät yksilöiden tulonmuodostusta. Suuri osa tästä kehityksestä liittyy yksilön silloittavan sosiaalisen pääoman mahdollistamaan etenemiseen muita paremmin palkattuihin tehtäviin. Tulokset tukevat käsitystä, että sosiaalinen pääoma on muunnettavissa taloudelliseksi pääomaksi.