Teacher-child interactions in relation to teachers' stress, work engagement, and children's social competence

Abstract

This doctoral thesis consists of three sub-studies that examined the associations between the quality of teacher–child interactions and teachers’ occupational well-being in kindergarten and first grade classrooms. In addition, teacher–child interactions and teachers’ occupational well-being were examined in relation to children’s social competence. The quality of teacher–child interactions (emotional support, classroom organization, and instructional support) was assessed with the Classroom Assessment Scoring System (CLASS Pre-K and K-3). Teachers (sub-study 1: n = 47, sub-study 2: n = 54, and sub-study 3: n = 51) rated their occupational well-being in terms of stress, emotional exhaustion, depressive symptoms, and work engagement. Furthermore, teachers assessed the social competence of children (sub-study 3: n = 815) in their classroom in terms of prosocial and antisocial behaviors. The data were analyzed by conducting path models (sub-study 1), latent profile analyses (sub-study 2), and multilevel models (sub-study 3). In sub-study 1, the results showed that teachers’ stress predicted lower subsequent quality of emotional support and classroom organization, whereas teachers’ work engagement was associated with a higher quality of instructional support. In sub-study 2, four profiles of teacher–child interactions were identified. The profiles differed in teachers’ levels of stress, emotional exhaustion, and depressive symptoms. In sub-study 3, the results showed a reciprocal association between children’s prosocial behavior and quality of instructional support. Moreover, children’s prosocial behavior predicted teachers’ higher work engagement, whereas teachers’ work engagement predicted less antisocial behavior. Finally, teachers’ work engagement positively predicted the quality of all three domains of teacher–child interactions. Overall, the results suggest that it is important to support teachers’ occupational well-being to enhance the quality of teacher–child interactions and children’s social competence. It should be noted that especially children’s prosocial behavior also plays a role in the quality of teacher–child interactions and in teachers’ occupational well-being. Thus, it is important to support children in their social competence.

Tämä väitöstutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa tarkasteltiin esi- ja alkuopettajien ohjausvuorovaikutuksen laadun ja työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Lisäksi selvitettiin lasten sosiaalista kompetenssia suhteessa ohjausvuorovaikutuksen laatuun ja opettajien työhyvinvointiin. Ohjausvuorovaikutuksen laatua (tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki) arvioitiin Classroom Assessment Scoring System (CLASS Pre-K ja K-3) -havainnointityökalun avulla. Lisäksi opettajat (osatutkimus 1: n = 47; osatutkimus 2: n = 54; osatutkimus 3: n = 51) arvioivat työhyvinvointiaan koetun stressin, uupumusasteisen väsymyksen, masennusoireiden ja työn imun osalta. Opettajat arvioivat myös luokkansa lasten (osatutkimus 3: n = 815) sosiaalista kompetenssia prososiaalisen ja antisosiaalisen käyttäytymisen osalta. Aineisto analysoitiin polkumallien (osatutkimus 1), latentin profiilianalyysin (osatutkimus 2) ja monitasomallien (osatutkimus 3) avulla. Osatutkimus 1 osoitti opettajien kokeman stressin ennustavan matalampaa tunnetuen ja toiminnan organisoinnin laatua ja työn imun olevan myönteisesti yhteydessä ohjauksellisen tuen laatuun. Osatutkimuksessa 2 tunnistettiin neljä vuorovaikutusprofiilia, jotka erosivat opettajien kokeman stressin, uupumusasteisen väsymyksen ja masennusoireiden osalta. Osatutkimuksessa 3 havaittiin vastavuoroinen yhteys lasten prososiaalisen käyttäytymisen ja ohjauksellisen tuen laadun välillä. Lisäksi havaittiin lasten prososiaalisen käyttäytymisen ennustavan opettajien korkeampaa työn imua ja korkeamman työn imun ennustavan lasten vähäisempää antisosiaalista käyttäytymistä. Lopuksi tulokset osoittivat työn imun ennustavan kaikkien kolmen ohjausvuorovaikutuksen osa-alueen korkeampaa laatua. Tulokset lisäävät ymmärrystä ohjausvuorovaikutuksen laadun, opettajien työhyvinvoinnin ja lasten sosiaalisen kompetenssin välisistä yhteyksistä. Tulosten perusteella on tärkeää tukea opettajien työhyvinvointia sekä ohjausvuorovaikutuksen laadun että lasten sosiaalisen kompetenssin vahvistamiseksi. Toisaalta myös lasten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen on tärkeää, sillä se on yhteydessä sekä ohjausvuorovaikutuksen laatuun että opettajien työhyvinvointiin.