Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus lastensuojelun perhehoidossa

Abstract

Kirjallisuuskatsaukseni tarkoitus oli selvittää, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä on varmistamassa lapsen etua sijaishuollon perhehoidossa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Lastensuojelun perhehoito on vuonna 2012 määritelty lakisääteisesti ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi. Tutkimuksen lähestymistapa oli kuvaileva ja erittelevä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelin lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta suhteessa sijoitettavaan lapseen, sijaisperheeseen ja biologisiin vanhempiin sekä linkitin näitä tutkimustuloksia lainsäädännön määritelmään lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolista ja vastuusta. Lainsäädäntö antaa verrattain selkeät ohjeistukset sijaishuollon toteuttamiseen. Käytännössä perhehoitoa ja lapsen asioiden hoitoa toteutetaan hyvin vaihtelevasti. Kirjallisuuskatsauksessa nousi esiin epävarmuudet ja sattumanvaraisuudet perhehoitoon liittyen, esimerkiksi paikkakunta- ja asiantuntijakohtaisesti. Sijoitetun lapsen näkökulmasta nimetyllä sosiaalityöntekijällä on iso merkitys, sillä hän tekee lapsen elämää koskevat päätökset. Suurella osalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on näkemyksensä mukaan liian vähän aikaa tavata vastuullaan olevia lapsia. Sijaisperheissä elävillä, hyvinvoivilla lapsilla on taustalla aktiivinen ja osallistuva sosiaalityöntekijä. Tällöin myös lakisääteisen valvontatehtävän toteuttaminen on helpompaa. Biologiset vanhemmat toivoivat lastensuojelun sosiaalityöntekijältä enemmän kuulluksi tulemista ja tukemista perhehoidon ajan. Sijaisperheelle nimetty sosiaalityöntekijä on heille tärkein psykososiaalinen tuki mutta myös portti muunlaiseen tukeen: taloudellisiin, lomiin ja erilaisin erityistuen muotoihin. Sijaisperheiden saamasta tuesta on vaihtelevia kokemuksia ja ilmi tuli usein tuen ja arvostuksen puutetta. Sijaisperheiden saama tuki tulisi räätälöidä, painottaa tuessa sijoituksen ensimmäistä vuotta ja huomioida mahdolliset erityistarpeet. Perhehoidon pitkittäistutkimusta tarvitaan, jotta saadaan selville sijoituksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät. Jotta sijaishuoltoa voidaan toteuttaa laadukkaasti ja aidosti lapsen edun näkökulmasta, tarvitaan lisää resursseja, jotta voidaan koota lapselle parhaiten sopivat palvelut. Esiin nousi myös tarve lastensuojelun osaamiskeskuksen perustamiselle sekä avoimelle, viralliselle lastensuojeludialogille.