Jämäkkä toiminnan mies : Kustaa Levälahti urheilujohtajana

Abstract

Tämän artikkelin lähtökohtana on kysymys, mitkä olivat K. E. Levälahden urheiluajatusten päämäärät ja arvot. Tällöin selvitettäväksi tulee, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja Levälahden ajattelulla oli muiden Valkoisen Suomen urheiluvaikuttajien ajatuksiin; lähinnä urheilufilosofi Lauri Pihkalaan ja urheilukoulutuksen kehittäjään Arvo Vartiaan. Artikkeli on tutkimuskirjallisuuteen ja K. E. Levälahden omiin kirjoituksiin perustuva katsausartikkeli. Se rakentuu aikaisemman tutkimuksen varaan, kokoaa yhteen aikaisemman tutkimuksen tuloksia ja esittää näiden sekä Levälahden omien tekstien perusteella päätelmiä. Levälahtea tarkastellaan artikkelissa suomalaisena urheiluvaikuttajana ja organisaattorina. Levälahti kirjoitti urheilutoiminnasta ja urheilusta käytännön elämäntapana. Urheilusta saatuja oppeja hän sovelsi niin maanpuolustukseen kuin Vierumäen urheiluopiston johtamiseen.

K. E. Levälahti was Lieutenant Colonel, gymnastic teacher, librarian and sports leader of Finland’s Civil Guard. Levälahti served as the Director of Finland’s Sports Institute at Vierumäki in the years 1939–1949. He also led Finland’s Olympic teams in the 1920s–1930s. With Arvo Vartia and Lauri “Grindstone” Pihkala he was one of the leading sports personalities in Finland (It was Levälahti who invented Pihkala’s nickname in 1907). The approach in this article borders to the research problematic of Erkki Vasara’s doctoral thesis: what were the goals and values of Levälahti’s sports ideology? Here his ideology is compared with the ideas of Professor Arvo Vartia and sports philosopher Lauri Pihkala. Where Lauri Pihkala was an ideologue and philosopher, Levälahti was a robust man of action. He organized sports events, such as the Helsinki Olympic Games in 1952. He wrote works of gymnastics, sports equipment and sports in general. As a practical man Levälahti resembled Arvo Vartia but Vartia’s ideas of sports had a significant social dimension. Vartia did not develop any consistent philosophy of sports, but as a social ideologist he was closer to Pihkala’s than Levälahti’s mode of action.