Matalan energiansaatavuuden merkkien esiintyvyys ja yhteys lisääntymistoimintoihin kansallisen ja kansainvälisen tason miesurheilijoilla

Abstract

Johdanto: Suhteellinen energiavaje urheilussa (RED-S) on yleinen ongelma sekä nais- että miesurheilijoilla. Tarve miesten RED-S:n tunnistamiseen tarkoitetulle työkalulle on ollut esillä jo vuosia. Lisääntymistoimintojen ja seksuaalisen halukkuuden on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä erityisesti kestävyysurheiluun ja matalaan energiansaatavuuteen ja madaltuneen seksuaalisen halukkuuden ja/tai vähentyneen aamuerektioiden määrän onkin eh dotettu voivan olla yksi merkittävä, miesurheilijoiden RED-Siä ennustava ja havaittava merkki. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää matalan energiansaatavuuden (RED-S) merk kien esiintyvyyden yhteyttä seerumin testosteronipitoisuuteen ja lisääntymistoimintoihin kan sainvälisen ja kansallisen tason miesurheilijoilta osana suhteellinen energiavaje urheilussa -tut kimusta (NoREDS). Menetelmät. Tutkimus tehtiin osana suhteellinen energiavaje urheilussa (NoREDS) -tutki musta. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 64 kansallisella tai kansainvälisellä tasolla kilpailevaa huippu-urheilijaa. Tutkittavat rekrytoitiin maastohiihdon, mäkihypyn, yhdistetyn, triathlonin, kestävyysjuoksun tai suunnistuksen maajoukkueista tai vastaavista harjoitteluryh mistä. Tutkittavia seurattiin neljän vuorokauden jaksona kaksi kertaa yhden harjoitteluvuoden aikana (mittauspiste 1. peruskuntokauden alussa, mittauspiste 2. kilpailuun valmistavan kauden lopussa). Mittauspäiviin kuului pituuden, painon ja kehonkoostumuksen ja luun mineraalitiheyden (DXA), hormonipitoisuudet paastoverinäytteistä (testosteroni, kortisoli, T3, triglyseridit), lepoaineenvaihdunnan (epäsuora kalorimetria) ja verenpaineen (arteriografi) mittaukset. Lepoenergiankulutus määritettiin Cunninghamin (1980) laskukaavalla. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään matalan energiansaatavuuden merkkien esiintymisen perusteella Stenqvistiä ym. (2021) ja Heikuraa ym. (2018) mukaillen siten, että Alle 2,1 pistettä saaneet koehenkilöt asetettiin ei-REDS-ryhmään (ryhmä 1) ja yli 2,1 pistettä saaneet REDS-ryhmään (ryhmä 2). Seksuaalisen halukkuuden ja aamuerektioiden mittaamiseen käytettiin neliosaista, ADAM-Q-kyselystä modifioitua kysymyspatteristoa. Yhdestä kysymyksestä maksimipistemäärä oli neljä pistettä (4), minimi yksi piste (1). Suurempi pistemäärä indikoi matalampaa seksuaalista halukkuutta/vähentynyttä aamuerektioiden määrää. Normaalijakautuneet muuttujat analysoitiin t-testin ja Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Muuttujille, jotka eivät olleet normaalijakautuneita, käytettiin Spearmanin korrelaatiokertointa. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi määritettiin p<0.05. Tulokset. REDS ja ei-REDS ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero testosteronipitoisuuksissa, (t(60)=2,369, p=0,21), mutta ei libidopisteissä t(62)=1,473, p=1,182). REDS-pisteiden ja testosteronipitoisuuksien välillä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevä negatiivinen yhteys (r = -,331, n = 64, p = ,009), kun taas REDS-pisteiden ja libidopisteiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (r = ,052, n = 63, p = ,716) Pohdinta ja johtopäätökset. Erot ryhmien välillä testosteronipitoisuuksissa sekä REDS-pisteiden ja testosteronipitoisuuksien välillä olivat odotettuja. Matalaan energiansaatavuuteen liittyvien fysiologisten merkkien määrä on yhteydessä testosteronipitoisuuksiin huippu-urheilevilla miehillä ja REDS-ryhmällä, joilla merkkejä esiintyi enemmän, testosteronipitoisuudet olivat matalampia kuin niillä ei-REDS, joilla merkkejä esiintyi vain vähän tai ei ollenkaan. Matalan energiansaatavuuden merkkien määrä ei kuitenkaan ollut yhteydessä seksuaaliseen halukkuuteen, eikä seksuaalinen halukkuus eronnut ryhmien 1 ja 2 välillä.