Matalan energiansaatavuuden ja kilpirauhashormonien yhteydet naisurheilijoilla

Abstract

Johdanto. Matalan energiansaatavuuden tilassa harjoituksen jälkeen elimistölle jäljelle jäävä energia on liian niukka takaamaan optimaalisen aineenvaihdunnan ja terveyden ylläpidon. Elimistö alkaa säädellä kulutustaan ja ohjaamaan energiaa sitä tarvitseville elimille muiden elinten sekä kudosten kustannuksella. Riittävä energiansaatavuus sekä optimaalinen kilpirauhashormonien toiminta ovat ehtona urheilijan suorituskyvyn ja palautumisen edistämisessä. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, onko matala energiansaatavuus yhteydessä kilpirauhashormonipitoisuuksiin naisurheilijoilla.

Menetelmät. Tutkimusjoukko (n=61) koostui naisurheilijoista. Tutkittavat jaettiin ensimmäisessä tarkastelussa lajiryhmittäin kestävyysurheilijoihin (n=31) sekä palloilijoihin (n=30) ja toisessa tarkastelussa energiansaatavuuden tason mukaan matalan (n=11), kohtalaisen (n=33) ja optimaalisen (n=17) energiansaatavuuden ryhmiin. Tutkimusaineisto kerättiin poikkileikkausasetelmassa. Tutkittavilta kerättiin energiansaatavuuden määrittämistä varten neljän vuorokauden harjoitus- ja ruokapäiväkirjat. Kehon rasvaton massa mitattiin laboratorio-olosuhteissa DXA-mittauksella. Trijodityroniini (VT3), tyroksiini (VT4) ja tyreotropiini (TSH) analysoitiin laskimoverinäytteestä.

Tulokset. Energiansaatavuuden ja kilpirauhashormonein välillä ei havaittu merkitseviä korrelaatioita yhdenkään hormonin kohdalla koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa. Kestävyysurheilijoiden ryhmässä energiansaatavuus korreloi merkitsevästi VT3:n kanssa, muttei VT4:n tai TSH:n kanssa. Palloilijoiden ryhmässä ei havaittu merkitseviä korrelaatioita yhdenkään hormonin kohdalla. Energiansaatavuuden tason mukaan jaettujen ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien kesken. Alhaisimmat VT3- ja VT4-arvot saatiin kohtalaisen energiansaatavuuden ryhmässä, ja alhaisimmat TSH-arvot matalan energiansaatavuuden ryhmässä. Korkeimmat arvot olivat kaikkien kolmen hormonin kohdalla optimaalisen energiansaatavuuden ryhmässä.

Pohdinta ja johtopäätökset. Kilpirauhashormonit voivat toimia yhtenä markkerina matalan energiansaatavuuden diagnostiikassa, mutta eivät yksinään kerro energiansaatavuuden tilasta. Poikkileikkausasetelman vuoksi johtopäätöksien tekeminen tuloksista on rajoittunutta. Hormoneita mitattaessa tulee myös huomioida urheilijan ja urheilemattomien erot vasteissa. Verimarkkereiden kanssa kyselylomakkeet, energiansaatavuuden laskennallisen arvioinnin sijaan, antavat objektiivisemman kuvan urheilijan terveydentilasta.