Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden koetun terveyden ja psykologisen turvallisuuden yhteys

Abstract

Sosiaali- ja terveysala on suuri työllistäjä Suomessa ja sen sisällä toimii paljon eri ammattiryhmiä. Psykologinen turvallisuus sote-alalla, etenkin uskallus ottaa asioita puheeksi ja toimia yhteisössä tiiminä, on jo potilasturvallisuudenkin kannalta olennainen asia. Koettu terveys on paljon käytetty mittari, joka on yhteydessä niin työssä kuin vapaa-ajalla jaksamiseen sekä ennustaa esimerkiksi ennenaikaista eläkkeelle jäämistä ja kuolemaa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella miten psykologinen turvallisuus ja koettu terveys vaihtelevat ammattiryhmittäin, onko psykologisen turvallisuuden arvioinnissa eroja yksilö- ja työyhteisötasolla sekä onko psykologinen turvallisuus yhteydessä koettuun terveyteen. Tutkimuksen kontribuutiota korostaa se, että kirjallisuuden perusteella, tämä on ensimmäinen empiirinen tutkimus psykologisen turvallisuuden ja koetun terveyden yhteydestä.

Aineistona käytettiin otosta Työterveyslaitoksen sosiaali- ja terveysalan työntekijöille syksyllä 2020 toteutetusta Mitä kuuluu -kyselystä (N = 15 769). Aineiston analyysi tehtiin SPSS 28.0 -ohjelmistolla ja menetelminä käytettiin kuvailevaa analyysiä (frekvenssit ym.), keskiarvotestejä (t-testi), korrelaatioita, ristiintaulukointia, varianssianalyysiä ja logistista regressioanalyysia.

Tutkimuksessa löydettiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä koetun terveyden, psykologisen turvallisuuden ja ammattiryhmien välillä. Tutkimuksen päätulokset olivat: 1) Korkeampi koulutustaso tai esihenkilöasema olivat selvästi yhteydessä parempaan psykologiseen turvallisuuteen ja koettuun terveyteen, 2) Psykologinen turvallisuus koettiin yksilötasolla yleisesti paremmaksi kuin työyhteisössä keskimäärin ja 3) Heikomman psykologisen turvallisuuden tunteen havaittiin myös lisäävän ammattiryhmien yhteyttä heikoksi koettuun terveyteen. Tuloksia ja niiden yleistettävyyttä arvioitaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että yhteyksien efektikoot ja mallien selitysasteet jäivät pieniksi.

Tutkimus tuotti uutta tietoa siitä, että psykologinen turvallisuus ja koettu terveys näyttäisivät olevan yhteydessä toisiinsa sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä ja ammattiryhmien välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja. Jatkossa tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta koetun terveyden ja psykologisen turvallisuuden yhteydestä, etenkin pitkittäisasetelmalla toteutettuna, jotta voidaan tarkastella syy-seuraussuhdetta. Lisäksi muiden taustamuuttujien, kuin tässä tutkimuksen aineistossa käytössä olleiden, vaikutusta psykologiseen turvallisuuteen ja koettuun terveyteen olisi hyvä kartoittaa. Ammattiryhmien välisiä eroja olisi hyvä myös selvittää lisää. Myös laadullinen näkökulma voisi tuoda uutta tietoa asiaan esimerkiksi haastattelujen kautta.

Health and social care service sector (HSS) is a large employer in Finland and has many different occupational groups working within it. Psychological safety, particularly the courage to speak up and work as a team, is important for patient safety, and thus, an essential factor to study in the HSS context. Self-rated health is a widely used indicator that has been shown to be related to coping both at work and in leisure time and it also predicts premature retirement and death. This master’s thesis aimed to study how psychological safety and self-rated health varied by occupational groups, whether psychological safety was evaluated differently when comparing individuals to their work communities and whether psychological safety and self-rated health correlated. The contribution of the study is emphasized by the fact that, based on the literature, this is the first empirical study on the connection between psychological safety and self-rated health.

The data is a sample from a “How are you?” -survey (N = 15 769) that was conducted by Finnish Institute of Occupational Health in the fall of 2020 for different occupational groups working within HSS. The data was analyzed using SPSS 28.0 -program and the methods used were descriptive analysis (frequencies, etc.), means tests (t-test), correlations, cross-tabulation, variance analysis and logistic regression.

The study found statistically significant connections between self-rated health, psychological safety, and occupational groups. The main results of the study were: 1) A higher level of education or superior status were clearly connected to better psychological safety and self-rated health, 2) Psychological safety was generally perceived to be better at the individual level than at the work community level and 3) Weaker psychological safety was also found to increase the association observed in occupational groups with weaker self-rated health. However, when evaluating the results and their generalizability, it is good to note, that the effect sizes of the connections and the explanation levels of the models remained small.

The study produced new information that psychological safety and self-rated health seem to be connected to each other in HSS workers and there are statistically significant differences between occupational groups. In the future, more research is needed on the connection between self-rated health and psychological safety, especially in a longitudinal setting to examine the cause-and-effect relationship. It could also be useful to map the effect of other background variables, than those used in this study, on psychological safety and self-rated health, as well as to study differences between occupational groups more. A qualitative perspective could also bring new information to the research topic, for example through interviews.