Henkilöstömitoitus ratkaisuna iäkkäiden tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon ongelmiin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella vuonna 2020 vanhuspalvelulakiin säädetystä henkilöstömitoituksesta lausuntokierroksella annettuja lausuntoja. Tutkimuskysymyksinäni toimivat: 1) Millaiset asiat rakentuvat ongelmiksi iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoivassa ja 2) Millaiseksi ratkaisuksi henkilöstömitoituksen säätäminen lakiin muodostuu lausunnoissa. Tarkastelen lausuntojen perusteella, millaisena ratkaisuna henkilöstömitoitus nähdään ympärivuorokautisessa hoivassa määriteltyihin ongelmiin. Aineistona toimi lausuntokierroksella annetut lausunnot koskien hallituksen esitystä henkilöstömitoituksen asettamiseksi tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon. Tutkielma on toteutettu aineistolähtöisenä laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkielman taustoituksessa käyn läpi, mistä henkilöstömitoituksen säätäminen lakiin sain alkunsa ja lakimuutoksen taustaa. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen perusteella, hoivan ongelmien pääluokkia rakentui analyysissäni viisi: 1) henkilöstön saatavuuden ongelma, 2) työn ja henkilöstön organisoinnin puutteet, 3) väestön ikääntyminen ja palvelutarpeiden kasvu, 4) kuntatalouden resurssivajeet ja 5) palvelurakenteen puutteet. Toisen tutkimuskysymyksen pohjalta, henkilöstömitoitusta ratkaisuna kuvaavia pääluokkia muodostui neljä: 1) henkilöstörakenne, 2) tehtävärakenne, 3) palvelurakenne sekä 4) hoivapolitiikkaa ohjaavat periaatteet. Yhteistä tulosten pohjalta on, että hoivan ongelmista ja ratkaisuehdotuksista puhuttaessa painottuivat työvoima- ja rakennetekijät sekä taloudelliset seikat. Työvoimaan liittyviä tekijöitä olivat ongelmat henkilöstön saatavuudessa sekä mitoituksen vaikutukset henkilöstörakenteeseen ympärivuorokautisessa hoivassa. Rakennetekijöistä mitoituksen vaikutukset iäkkäiden hoivapalvelurakenteeseen ja tehtävärakenteeseen nousivat tärkeiksi teemoiksi. Periaatteet yhdenvertaisuudesta, rahoituksen riittävyydestä ja teknologian hyödyntämisestä muodostivat lausunnoissa reunaehdot henkilöstömitoitukselle ratkaisuna. Tulosten pohjalta johtopäätöksenä voin todeta, että henkilöstömitoituksen säätäminen lakiin ei saisi olla ristiriidassa taloudellisten, rakenteellisten tai työvoimapoliittisten tekijöiden kanssa keskeisten hoivapoliittisten toimijoiden näkökulmasta.