"Tulin kuntoutumaan, en olemaan..." : nuori mielenterveyskuntoutuja tehostetussa palveluasumisessa - kokemuksia marginaalisuudesta ja köyhyydestä

Abstract

Tutkimus tuottaa tietoa marginaalisuudesta ja köyhyydestä tehostetussa palveluasumisessa nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee asumispalveluja, marginaalisuutta, köyhyyttä ja stigmaa. Tutkimuksen aineisto koos- tuu kymmenen, iältään 19–32-vuotiaan, nuoren haastatteluista. Haastattelut suoritettiin toistettuna teemahaastatteluna, jolloin jokainen nuori tavattiin kaksi kertaa. Haastateltaviksi valikoituivat vaikeaa mielenterveydenhäiriötä sairastavat nuoret. Laadullisen tutkimuksen aineiston analysointimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulokset on käsitelty kolmen pääluokan kautta: palvelukoti nuorten elämän turvaajana, palvelukodissa asuvien nuorten marginaalisuus ja palvelukodissa asuvien nuorten köyhyys. Tutkimuksen tulosten perusteella palvelukoti mahdollistaa nuoren siirtymisen psykiatrian osastolta itsenäisempään elämään. Palvelukodin henkilökunta ja nuoret muodostavat oman yhteisönsä, jota määrittää yhteiset tilat, yhteinen toiminta ja sovitut käytännöt. Vaikka palvelukodin ohjaajat ja toiset nuoret ovat tärkeitä, niin tulosten mukaan myös yksinäisyys ja itsemääräämisoikeuden kaventuminen ovat läsnä nuorten arjessa. Pitkään jatkuessaan palvelukodissa eläminen yhdistettynä köyhyyteen ja sairauden aiheuttamaan stigmaan voi koitua ulkopuoliseen yhteiskuntaan liittymisen esteeksi. Taloudelli- sella tilanteella on merkittävä vaikutus nuorten elämään varsinkin niiden nuorten kohdalla, joilla ei ole vanhempien antamaa taloudellista tukea. Sosiaaliturvaan perustuvien tulojen alhainen taso, vaikeudet saada toimeentulotukea ja käyttörahan vähäisyys näkyvät näiden nuorten köyhyysongelmina. Psyykkisen sairauden aiheuttava oikeus vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisiin etuuksiin jää näiden nuorten osalta toteutumatta. Nuoret joutuvat luopumaan ikäisilleen nuorille tyypillisestä kulutuksesta ja elämäntavasta. Vanhempien rooli asioiden hoitajina, henkisenä tukena ja taloudellisen tuen antajina on keskeinen. Nuorten toiveena on siirtyminen tehostetusta palveluasumisesta omaan kotiin. Tämä kiin- nittyminen ympäröivään yhteiskuntaan edellyttää palvelurakenteiden uudistamista siten, että se mahdollistaa sujuvamman yhteistyön eri toimijoiden kesken. Nuoret sijoittaneiden työntekijöiden on tunnettava vastuunsa ja huolehdittava asiakasprosessin etenemisestä. Nuorten vaikeavammaisuus suhteessa asumiseen ja henkilökohtaisen avustajan tarpeeseen on myönnettävä. Nuorten mielenterveyskuntoutujien palvelutarpeiden erityispiirteet huomioivaa toiminnan tuntemista voi lisätä sosiaalityössä tutkimuksen avulla.