Kolmas sektori kunnan tuottaman tukiperhepalvelun täydentäjänä

Abstract

Tutkielma kartoittaa kolmannen sektorin asemaa tukiperhetoiminnan tuottajana. Vuoden 2014 sosiaalihuoltolain muutoksen jälkeen tukiperhepalvelun saaminen kunnan tuottamana palveluna ei ole enää edellyttänyt lastensuojelun asiakkuutta, kuten oli aiemmin. Lapsiperheiden sosiaalipalveluihin sisältyvä tukiperhetoiminnan tarjonta on kysyntää pienempi. Tutkimuskysymykset ovat: Miten kolmas sektori voi vastata palvelutarpeeseen tukiperhepalvelujen tuottajana? Miten sosiaalilainsäädännön muutos on vaikuttanut tukiperhepalvelujen saatavuuteen? Tutkittavaa aineistoa tarkastellaan Margaret Archerin dualistisen yhteiskuntateorian kautta. Archerin teoriassa nähdään inhimillisen toimijuuden olevan yksi tekijä yhteiskunnan rakenteiden muutoksessa. Archerin yhteiskuntateorian resurssien jakauman muutosprosessi löytää käytännön yhtymäkohdan Sotemuutoksen myötä tapahtuvasta palvelujen uudelleenjärjestelystä. Tutkimus aineisto koostuu kahdesta kotimaisesta tukiperhetoimintaa käsittelevästä väitöskirjasta, yhdestä Euroopan sosiaalipalvelujen muutosta käsittelevästä tutkimuksesta ja kahdesta vertaisarvioidusta artikkelista. Aiemmin tukiperhepalvelun arviointi on ollut hyvin tunnepohjaista ja laatukriteerien muodostaminen olisi ensisijaista, jotta asiakasprosessinkin seuranta olisi helpompaa sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tukiperheen käyttöteoria on kirjattu vasta kaksi vuotta sitten, ja välineet toiminnan vaikuttavuuden ja laadun mittaamiseen ovat vasta muotoutumassa, (LATU-hanke). Kolmannen sektorin ja kunnan palvelujen välillä on osaamisvajetta, ja uutta toiminta- ja johtamiskulttuuria kaivataan yhteistyön pohjaksi. Tukiperheenä toimivien perheiden vertaistuki ja aineettomat palkkiot voinevat lisätä tukiperheeksi ryhtyvien määrää, työstä saatavan riittävän rahallisen korvauksen ja arvostuksen ohella.