Lapsuudenaikaisen psykologisen kaltoinkohtelun seuraukset

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee integroivan kirjallisuuskatsauksen mukaisesti lapsuuden aikaisen psykologisen kaltoinkohtelun seurauksia. Tutkielman tarkoitus on vastata tutkimusongelmaan miten psykologisen kaltoinkohtelun eri vaikutukset ilmenevät eri ulottuvuuksissa, ottaen huomioon eri ilmenemismuodot, ilmiön tarkastelussa hyödynnettävät näkökulmat sekä ikätason. Käsitteellisenä viitekehyksenä toimii väkivallan ja kaltoinkohtelun määritelmät, sosiaalityön viitekehys sekä psykologi John Bowlbyn kehittämä kiintymyssuhdeteoria (1969). Psykologinen kaltoinkohtelu on ominaista jokaiselle väkivallan ja kaltoinkohtelun muodolle. Sille ominaisia piirteitä ovat emotionaalinen välinpitämättömyys, laiminlyönti, hyväksikäyttö, eristäminen, korruptio, terrorisointi, väärinkäsitykset lapsesta sekä lapsen yksiköllisyyden kieltäminen. Psykologinen kaltoinkohtelu kuvaa vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa toistuvia tapahtumia, eikä itse tapahtumaa tai laiminlyöntiä, eikä se myöskään vaadi fyysistä kontaktia. Ajankohta, kroonistuminen ja kaltoinkohtelun vakavuus vaikuttavat merkittävämmin kuin itse kaltoinkohtelun muoto. Psykologisen kaltoinkohtelun voi tulkita olevan haitallisin kaltoinkohtelunmuoto, sillä siinä väkivallantekijä on lähes välttämättä lapsen huoltaja. Vanhemman ollessa samanaikaisesti lapsen pääasiallinen turvan ja hoivan sekä pelon ja uhan lähde kiintymyssuhteelta puuttuu vakaa ja turvallinen pohja, mikä heijastuu muun muassa erilaisina mielenterveys- ja päihdeongelmina, yksinäisyyden tunteena, sosiaalisten suhteiden ja minäkuvan kokemisena negatiivisessa valossa, oppimisvaikeuksina sekä rikollisena toimintana. Toisin kuin fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, jotka ovat usein tapauskohtaisia, psykologinen kaltoinkohtelu on usein kroonista ja jää usein huomaamatta. Tutkielman havainnollistaa sitä, kuinka psykologinen kaltoinkohtelu saa osakseen liian vähän tutkimuksellista huomiota, eikä sosiaalityö huomioi sitä ilmiönä tarpeeksi. Väitteet psykologisesta kaltoinkohtelusta tulisi ottaa vakavasti, sillä vaikka ne näyttäisivätkin suhteellisen lieviltä, nämä syytökset voivat viitata syvälle juurtuneisiin ongelmiin perheessä, jotka ovat näkyvämpien tai kiireellisempien kaltoinkohtelun muotojen peitossa. Olennaista on määritellä yhtenäiset raja-arvot psykologiselle kaltoinkohtelulle, tunnistaa sen eri ilmenemismuodot sekä kehittää uusia toimintatapoja sen ehkäisemiseksi.