Theodor Adornon filosofian poliittisuus

Abstract

Tutkielman tavoitteena on esitellä Theodor Adornon (1903–1969) filosofian poliittisuutta. Adorno oli musiikkitieteilijä, sosiologi ja filosofi. Adornoa on perinteisesti tutkittu saksalaisena ja länsimaisena filosofina. Esittelen Adornon filosofian vaikutteita myös idän filosofiassa. Adornon filosofia on ottanut vahvasti vaikutteita marxilaisuudesta, joka on alun perin Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kehittelemä teoria. Vladimir Leninin soveltama ja eteenpäin jalostama marxismi on vaikuttanut venäläiseen filosofiaan ja neuvostofilosofiaan. Myös Adornon filosofia on ottanut vaikutteita Marxin filosofiasta. Esittelen tutkielmassani Adornon ja marxilaisuuden yhteyksiä. Adornon filosofia on länsimaista ja tieteellistä, vaikka selviä jakoja ei voidakaan tehdä idän ja lännen filosofioiden välille. Adornoa ei usein näkyvästi yhdistetä marxilaisuuteen eikä leninismiin. Adornon omista filosofisista teksteistä puuttuvat myös viittaukset Hannah Arendtin teksteihin, siitä huolimatta, että molemmat tutkivat samoja teemoja. Adorno tutki fasistista propagandistista tiedonvälitystä natsi-Saksassa. Arendt tutki sekä natsi-Saksan että Neuvostoliiton totalitaristisia järjestelmiä ja niiden propagandistisen retoriikan tapoja rinnakkaisina järjestelminä. Arendtin mukaan natsi-Saksan fasismi ja Neuvostoliiton stalinismi olivat todellisuudessa saman kolikon kaksi eri puolta. Adorno perusti yhdessä Max Horkheimerin kanssa kriittisesti marxismia omaksuneen Sosiaalitutkimuksen instituutin, jota kutsuttiin Frankfurtin koulukunnaksi. Marxin teorioiden kriittinen omaksuminen kuului koulukunnan tutkimuksen tapoihin. Tieteen kritiikki näkyy Adornon tutkimuksissa mm. dikotomisen luonto–kulttuurisuhteen kyseenalaistuksena. Länsimaisen tieteen ja valistuksen perinteisten dikotomioiden kyseenalaistus näkyy Adornon filosofiassa myös ei-identtisen käsitteenä sekä objektin ensisijaisuuden ideana. Lopuksi tutkin Adornon Sosiaalitutkimuksen instituutissa maanpaon aikana tehtyä ennakkoluulotutkimusta, jonka tuloksena määriteltiin autoritäärinen persoonallisuustyyppi. Adorno soveltaa tutkimuksen tuloksia myös uuden, natsismin jälkeisen oikeistoradikalistisen liikehdinnän analysoimiseen Saksassa. Lopuksi sovellan Adornon tutkimuksia Suomen oloihin perussuomalaisten populistiseen retoriikkaan.