Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä parisuhteen merkityksestä ja tukemisesta asiakastyössä

Abstract

Tämä maisterintutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden ajatuksia parisuhteen merkityksestä asiakkaan tilanteen kannalta sekä parisuhteen tukemista asiakastyössä. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka taustalla näkyy fenomenologinen lähestymistapa. Fenomenologinen tutkimussuuntaus sopii aiheeseen jossa ollaan kiinnostuttu tutkittavien ajatuksista sekä kokemuksista. Lisäksi tutkielmassa käsitellään parisuhteeseen liittyvää teoriaa ja aiempaa tutkimusta, jota peilataan lopuksi myös tämän tutkielman aineiston tuloksiin. Tutkimus toteutettiin kesällä 2022 haastattelemalla kahdessa ryhmähaastattelussa eri sosiaalialan sektoreilla työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Haastatteluihin osallistui kymmenen sosiaalityöntekijää. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Tämän jälkeen aineisto analysoitiin aineistolähteisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset olivat :

1) Otetaanko asiakkaiden parisuhde puheeksi sosiaalityössä ja millä tavoin parisuhde sosiaalityöntekijöiden mielestä näkyy työskentelyssä? 2) Millaisia mahdollisuuksia sosiaalityöllä on parisuhteen tukemisessa ja parisuhdepalveluiden kehittämisessä? Parisuhde näkyy jollakin tavoin kaikilla eri sosiaalialan sektoreilla, mutta asiakasryhmä vaikuttaa siihen, että millä tavoin teemaa lähestytään. Kaikki sosiaalityöntekijät kokivat parisuhteen vaikuttavan paljolti asiakkaan kokonaistilanteeseen ja kokivat tärkeäksi, että parisuhteesta kysytään ja sen mahdollisia ongelmia käsitellään myös sosiaalityössä. Tutkimustulosteni mukaan sosiaalityössä on myös mahdollisuus vaikuttaa parisuhdeasioihin. Vaikuttavimmiksi tukemisen tavoiksi nousivat: parisuhteen vuorovaikutuksen tukeminen, asioiden puheeksi ottaminen, asiakkaan asioiden edistäminen ja palveluohjaus jatkotukeen. Sosiaalityön toimintatavoissa on nähtävillä terapeuttisia elementtejä parisuhteen tukemisen yhteydessä. Sosiaalipalvelut eivät kuitenkaan ole suoranaisesti parisuhteen tukipalveluja vaikka aihepiiri onkin siellä vahvasti esillä. Välillä koettiin hankalaksi palveluohjaus palveluihin, joihin on todella pitkät jonot tai joiden sujuvuudesta sosiaalityöntekijät ei saa tietoa. Aineistosta nousi esiin myös mahdollisia kehitystarpeita sen suhteen, että parisuhteita voitaisiin tukea myös jatkossa paremmin. Niitä olivat resurssit, ajanpuute, lisäosaamisen tarve ja jatkopalveluiden pitkät jonot. Mahdollisuuksiksi kehittää muodostui näiden puutteiden pohjalta rakenteellinen sosiaalityö ja aktivismi sekä lisäkoulutus parisuhteiden tuesta.