Välttämätöntä ja merkityksellistä – vai vähäteltyä, rankkaa ja mahdotonta? : Helsingin Sanomien toimittajien puhetavat deskityöstä ja uutistoimittajan työnkuvasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa uutistoimittajien työnkuvaan liittyvistä jännitteistä Helsingin Sanomien kontekstissa. Useimpien HS:n uutistoimittajien työnkuva muodostuu kiertävistä nopeiden uutisten deskivuoroista sekä muista työtehtävistä, kuten pidempien uutisjuttujen kirjoittamisesta ja henkilökohtaisista seuranta-aiheista uutisoimisesta. Journalismin tutkimuksessa deskityön on kuvattu 2000- ja 2010-luvun taitteessa olleen aliarvostettu työnkuva, joka keskittyi nuorille määräaikaisille työntekijöille. 2020-luvun kontekstissa deskityötä on kuitenkin tutkittu vähän. Siksi pyrin tässä tutkimuksessa selvittämään, miten Helsingin Sanomien uutistoimittajat puhuvat deskityön arvostuksesta ja merkityksellisyydestä sekä erilaisten työtehtävien yhdistämisestä. Aineistoa varten teemahaastattelin seitsemää uutistoimittajaa ja aineiston analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysia. Määrittelen diskurssit vakiintuneiksi puhetavoiksi, joilla toisinnetaan tai muokataan puheen kohteena olevaa ilmiötä. Analyysiani ohjasi kolme tutkimuskysymystä: Millaisena deskityön arvostus rakentuu toimittajien puheessa? Miten toimittajat rakentavat työstä puheessaan merkityksellistä? Millaisia puhetapoja toimittajat käyttävät kuvatessaan useiden työtehtävien yhteensovittamista? Deskityön arvostus rakentui välttämättömyyden ja vähättelyn puhetapojen muodostaman ristiriidan kautta. Yhtäältä deskityö rakentui arvostettuna, sillä haastateltavat puhuivat deskityön olevan välttämättömyys sekä journalismin että HS:n organisaation kannalta. Toisaalta deskityöstä vallitsi vähättelyn puhetapa, jonka ytimessä on työn nopeuden ja ammattieettisten ideaalien ristiriita. Deskityö rakentui haastateltaville merkityksellisenä, sillä työn kautta he pääsevät toteuttamaan henkilökohtaisesti tärkeiksi kokemiaan ammattieettisiä arvoja välittömästä tiedonvälityksestä ja julkispalvelusta. Merkityksellisyyttä rakensivat myös puhe yhteisöllisyydestä ja jonkin suuremman eteen työskentelystä. Merkityksellisyyden vastapariksi muodostui työn rankkuuden puhetapa, jossa merkityksellisyyden hinnaksi rakentuu työn äärimmäinen nopeus ja intensiivisyys. Toimittajat puhuivat erilaisten työtehtävien yhteensovittamisesta mahdottomuutena. Henkilökohtaisin esimerkein haastateltavat argumentoivat, että nopean uutistyön ja pidemmän kirjoittamisen yhdistäminen on mahdotonta käytössä olevien resurssien ja työn kuormittavuuden vuoksi. Uutistoimittajien työ rakentui tutkimuksessani monien ristiriitojen värittämäksi kokonaisuudeksi, jossa yksilöt neuvottelevat työnsä arvostuksesta ja merkityksellisyydestä suhteessa työn realiteetteihin sekä ympäröivien kontekstien tarjoamiin merkityksiin.