IPR-instituutiot teknologisen kehityksen määrittäjinä

Abstract

Aineettomien oikeuksien (Intellectual Property Rights, IPR) instituutioiden kuten patentti- ja tavaramerkkijärjestelmien kehityksellä on erityinen rooli tutkimus- ja kehitysinvestointien (T&K), innovaatiotoiminnan sekä teknologisen kehityksen määrän ja suunnan määrittäjinä. Tässä artikkelissa keskitytään IPR-instituutioihin teknologisen kehityksen määrittäjinä ja tarkastellaan ilmiötä suomalaisesta näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä aineettoman omaisuuden ja sen suojaamisen merkitys taloudessa, yritysten liiketoiminnassa ja innovaatiotuottojen saamisessa on kasvanut, samalla kun kansallisia ja kansainvälisiä IPR-järjestelmiä on kehitetty ja yhdenmukaistettu. IPR-instituutioiden kehityksen pitkä linja Euroopan unionin sisämarkkinalla on polkuriippuvainen nojaten kasvavaan määrään maiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia. T&K-investointien määrän ohella on syytä kiinnittää huomiota T&K-investointien laatuun ja allokaatioon, joihin IPR-instituutiot muiden instituutioiden ohella sekä subjektiiviset uskomukset pelisäännöistä ohjaavat yritysten ja muiden päätöksentekijöiden valintoja niin Suomessa, Euroopassa kuin kansainvälisestikin. Sekä Suomen uusi kansallinen IPR-strategia että EU:n aineettoman omaisuuden (IP) toimintasuunnitelma korostavat IPR-osaamisen tärkeää merkitystä. Oletettavasti nimenomaan IPR-koulutuksella ja -osaamisen kasvulla tulisi olla vaikutusta T&K-investoinneista saataviin tuottoihin ja siten myös teknologisen kehityksen suuntaan. Tästä syystä myös Suomessa olisi syytä analysoida systemaattisemmin kansallisten T&K-investointien, IPR-osaamisen ja innovaatiotuottojen välisiä yhteyksiä.