Tunneilmaisut, yhteistyösuhde ja autonominen hermosto etävälitteisessä työnohjauksessa

Abstract

COVID-19 on pakottanut meidät tarkastelemaan kriittisesti nykyisiä tapojamme olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, ja pyrimme koko ajan löytämään parempia ratkaisuja videovälitteisen vuorovaikutuksen toteuttamiseen. Viime vuosina myös työnohjauksessa on siirrytty enemmän etätoteutukseen. Työnohjausta ylipäätään on tutkittu vain vähän, ja erityisesti siinä tapahtuvaa vuorovaikutusta etävälitteisesti ei ole tutkittu fysiologisten mittareiden avulla juuri lainkaan. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme terveydenhuollon ammattihenkilöille (n = 26) toteutetun neljän etätyönohjausryhmän tunneilmaisuja, niiden näkymistä sykkeessä (HR) ja sykevälivaihtelussa (HRV) sekä mahdollisia yhteyksiä istunnon yhteistyösuhdearvioon. HR ja HRV kuvastavat tunteen aiheuttamaa autonomisen hermoston virittymistä. Työnohjausryhmiä ohjasi kaksi kokenutta työnohjaajaa ja aineisto kerättiin kokonaisuudessaan etäyhteyksin. Tutkimuksessa havaitsimme, että syke oli merkitsevästi korkeampaa ja sykevälivaihtelu suurempaa tunnepitoisen ilmaisun aikana verrattuna neutraaliin ilmaisuun. Erityisesti ristiriitaisen ilmaisun aikana autonomisen hermoston aktiivisuus näkyi kohonneena sykkeenä ja suurempana sykevälivaihteluna. Myönteisen tunneilmaisun kohdalla merkitseviä eroja ei havaittu, eivätkä eri valenssit eronneet toisistaan sykkeessä tai sykevälivaihtelussa. Istunnoissa esiintyi tunneilmaisun yhtenäistymisen hetkiä, joissa oli havaittavissa ryhmätasolla sykkeen olevan keskimääräisesti korkeampaa verrattuna tunneilmaisun yhtenäistymisen jälkeiseen hetkeen, vaikkakaan tulokset eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Näkyvä tunneilmaisu ei ollut yhteydessä yhteistyösuhdearvioon. Ohjaajan aktiivinen näkyvä tunneilmaisu vaikuttaisi olevan merkittävä tekijä etätyönohjausistuntojen tunneilmapiirin luomiselle, sillä ohjaaja selitti aineistossamme tunneilmaisujen määrästä noin 66 prosenttia. Tutkimusaineistomme on harvinaislaatuinen, ja tulokset antavat uutta tietoa etävälitteisen vuorovaikutuksen tunneilmaisuista ja niiden aikana tapahtuvista fysiologisista reaktioista. Otoskoon ja tutkimusasetelman vuoksi tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina kuvauksina etävälitteisen työnohjauksen ilmiöistä. Tutkimuksemme pohjalta nousi kiinnostavia jatkotutkimuskohteita, joiden tarkastelu laajemmalla aineistolla ja taustamuuttujia kontrolloiden olisi tärkeää yleistettävyyden kannalta.

The COVID- 19 pandemic has forced us to critically evaluate our ways of interacting with one another and has led us to understand the importance of improving video-mediated interaction. During the past couple of years video-mediated interaction has increased in the field of clinical supervision. There is barely any research on video-mediated interaction in clinical supervision using physiological measures. In our research we examine emotional displays (EDs) of healthcare workers (n = 26) and their connections to heart rate (HR), heart rate variability (HRV), and collaborative relationship evaluations in video-mediated clinical group supervision sessions. HR and HRV have been proven to reflect the autonomic responses induced by emotions. There were two clinical supervisors, and both supervised two groups, as the healthcare workers were divided into four groups. Results of this study indicated that both HR and HRV were significantly higher during all ED compared to the neutral state. Especially during mixed ED autonomic nervous system activity displayed as higher HR and larger HRV. There were no significant results involving positive ED, and the different valences did not differ from each other in HR or HRV. It was possible to distinguish moments of synchronized ED. Even though the differences were not significant, it was observed that collectively the participants’ HR was higher during than after synchronized ED. ED did not correlate with the evaluated collaborative relationship. The supervisors’ active ED seems to have a crucial role in creating the emotional environment of the clinical supervision sessions, since it explained 66 % of all visible ED in our study. This research data is exceptional since it has been entirely gathered with video-mediated interaction. This study provides new information about video-mediated interaction and the physiological reactions that co-occur with different types of emotional displays. Due to the relatively small sample size and research setting, the results should be perceived as specific towards this dataset while providing descriptive information of phenomenon observed in video-mediated clinical group supervision. Based on our findings, new research is recommended with a larger sample size and by controlling underlying variables to be able to achieve results that are transferable into a larger population.