Vanhemmuuden vastuun jakautuminen ja sen yhteys lasten kaltoinkohteluun COVID-19-poikkeusaikana : yhteisvanhemmuus väkivallalta suojaavana tekijänä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lastenhoitoon liittyvän vastuun jakautumista äitien ja isien välille COVID-19-poikkeusaikana. Lisäksi tutkittiin koetun vastuun jakautumisen yhteyttä lasten kaltoinkohteluun, ja tarkasteltiin yhteisvanhemmuuden muuntavaa vaikutusta vastuun ja kaltoinkohtelun väliseen yhteyteen. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät COVID-19-poikkeusaikana (VoiKu-COVID19) -tutkimushanketta. Aineisto kerättiin vuoden 2020 keväällä sähköisellä Webropolkyselylomakkeella, johon vastasi 1105 vanhempaa (88 % äitejä). Analyysimenetelminä käytettiin yleistettyä lineaarista mallia ja Mann-Whitney U -testiä. Tulosten mukaan äidit kokivat poikkeusaikana ottavansa enemmän vastuuta lapsista kuin isät. Vastuu oli yhteydessä lasten kaltoinkohteluun siten, että mitä enemmän vanhempi koki ottavansa vastuuta lapsista, sitä enemmän kaltoinkohtelua esiintyi. Myös yhteisvanhemmuus oli yhteydessä lasten kaltoinkohteluun siten, että mitä enemmän vanhemmat tekivät yhteistyötä, sitä vähemmän kaltoinkohtelua esiintyi. Lisäksi yhteisvanhemmuus vaikutti koetun vastuun ja lasten kaltoinkohtelun väliseen yhteyteen ja toimi kaltoinkohtelulta suojaavana tekijänä. Vanhemman sukupuolella ei ollut yhteyttä lasten kaltoinkohteluun. Tutkimus tarjosi uutta tietoa suomalaisten vanhempien pandemian aikaisesta työnjaosta ja tämän yhteydestä lasten kaltoinkohteluun. Lisäksi se osoitti vanhempien välisen yhteistyön eli yhteisvanhemmuuden tärkeän merkityksen: heikko yhteisvanhemmuus voi toimia lasten kaltoinkohtelun riskitekijänä. Tutkimuksen tarve oli ilmeinen, sillä tutkimus sekä vanhemmuuden vastuun jakautumisesta COVID-19-poikkeusaikana että yhteisvanhemmuuden vaikutuksista lasten kaltoinkohteluun on vielä hyvin vähäistä niin Suomessa kuin ulkomailla.

The aim of this study was to examine the division of childcare between Finnish mothers and fathers as well as its association with child maltreatment during the COVID-19 lockdown. Furthermore, this study investigated the modifying effect of co-parenting on the relationship between the division of childcare and child maltreatment. This study was part of a Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu-COVID-19) research project exploring parental resources and risk factors during the COVID-19 pandemic. The data was collected in the spring of 2020 with an electronic Webropol questionnaire, which was answered by a total of 1105 parents (88 % mothers). The results were analysed using generalized linear model (GLIM) and the non-parametric Mann-Whitney U test. The results showed that mothers reported taking more responsibility for childcare than fathers did during the pandemic. Parental responsibility was associated with child maltreatment so that the more parents reported taking responsibility for children, the more maltreatment occurred. Coparenting was also associated with child maltreatment: the more parents co-operated, the less maltreatment occurred. In addition, co-parenting had a modifying effect on the relationship between the division of childcare and child maltreatment; co-parenting served as a protective factor against maltreatment. Child maltreatment did not depend on the gender of the parent. This study provided valuable new information on the division of childcare among Finnish parents during the pandemic as well as its association with child maltreatment. In addition, it showed the importance of co-parenting: weak co-parenting can be a risk factor for child maltreatment. The need for this research was evident, as research on both the effects of co-parenting on child maltreatment and the division of childcare between parents is still very limited both in Finland and abroad.