Elämme keskellä ihmistoiminnan aiheuttamaa ekologista kriisiä. Fossiilisiin polttoaineisiin
perustuva kapitalismi ja ylikulutuskulttuuri ovat johtaneet ilmakehän lämpenemiseen,
ympäristöjen saastumiseen, luontokatoon ja lajien sukupuuttoaaltoon. Ihmistoiminta
tuhoaa luonnon monimuotoisuutta ennenäkemättömällä vauhdilla siitäkin huolimatta,
että ihminen tuhoaa samalla omia elinehtojaan (WWF, 2020, s. 6). Vuosien 1970 – 2016
välillä nisäkkäiden, lintujen, sammakkoeläimien, matelijoiden ja kalojen populaatiot
pienenivät keskimäärin noin 68% (WWF, 2020, s. 7). Ongelmat ovat olleet tiedossa jo
pitkään, mutta kasvihuonepäästömäärät kasvavat edelleen (IPCC, 2021, Figure SMP.1).
Päästöjen kasvun myötä myös sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus yhtäällä ja rankkasateet
toisaalla, ovat yleistyneet ja voimistuneet (IPCC, 2021, A.3). Luonnon monimuotoisuuden
turvaamiseksi tehtävät toimet ovat olleet riittämättömiä niin kansainvälisesti kuin
Suomessakin (Suomen Luontopaneeli).
Ympäristöeti
ikka on noussut omaksi filosofian erityisalaksi 1970-luvun alkupuolella (Light
& Rolston III, 2005, s.1). Taustalla oli ekologian kehittyminen omaksi tieteenalakseen
biologiassa, eläinten kognition tutkimus, globaalien yhteiskunnallisten kysymysten nousu
nälänhädästä atomipommiin, sekä ympäristöliikkeen synty (Lahikainen, 2021). Lähestyn
ympäristökriisiä ekofeministi Val Plumwoodin (1993, 2002) hyperseparaatio-käsitteen
(engl. hyper-separation) filosofisen käsiteanalyysin kautta. Hyperseparaatio tarkoittaa toisen
radikaalia eriyttämistä tai kieltämistä ytimestä tai itsestä (Plumwood, 1993, s. 49). Käsite
on keskeisessä osassa Plumwoodin teoriaa, joka kuvaa ekokriisin järjen kriisinä, jossa
ihminen nähdään radikaalisti irrallisena luonnosta. Plumwoodin ajattelu perustuu
ekofeministiseen teoriaan, jonka pyrkimys on vastata, miten vallitsevat hegemoniset
ajattelutavat ja valtasuhteet ylläpitävät alistavia järjestelemiä, jotka hyödyttävät harvoja,
tuottavat kurjuutta suurimmalle osalle inhimillistä ja ei-inhimillistä olemassaolon kirjoa
(Gaard & Gruen, 2003, s. 276).
Plumwoodin (2002, s. 4-5) ajattelu perustuu dualismien kritiikkiin, jossa pyritään
osoittamaan hegemonisen ajattelutavan keskittyminen teennäisiin erontekoihin, joilla
ylläpidetään valta-asetelmia. Esimerkkejä länsimaiselle yhteiskunnalle tyypillisiksi
katsotuista dualismeista ovat ihminen/eläin (tai luonto), järki/tunteet tai mies/nainen. Plumwoodin (2002, s. 4-5) mukaan dualismeihin perustuva radikaali eriytyminen,
hyperseparaatio, katkaisee ymmärryksen riippuvuussuhteestamme luontoon
oikeuttaakseen luonnon äärimmäisen hyödyntämisen.
Kandidaatintutkielmani tarkoitus on pyrkiä hahmottamaan mitä hyperseparaatiolla
tarkoitetaan, millaiset tekijät voidaan katsoa tuottavan hyperseparaatiota, mihin se johtaa,
ja millä tavoin hyperseparaatio on mahdollista ylittää tai kumota. Tavoitteenani on pyrkiä
tarkastelemaan hyperseparaatiota kriittisesti ja analyyttisesti, pyrkiä laajentamaan omaa
ymmärrystäni ympäristökatastrofin mahdollisista mekanismeista ja siihen liittyvästä
teoretisoinnista. Punnitsen hyperseparaatiota myös suhteessa muihin vieraantumista
kuvaaviin käsitteisiin, joilla luonnosta vieraantumisen teemaa on mahdollista analysoida.
Oma kiinnostukseni aiheeseen nousee ekokriisin aiheuttamasta tarpeesta ymmärtää niitä
syitä, jotka ovat johtaneet ympäristön, mutta myös ihmiskunnan kannalta
katastrofaaliseen tilanteeseen.
...
