Filosofinen tarkastelu Sokrateen ja Tommaso Bencin filosofista rakkautta koskevista puheenvuoroista Platonin ja Marsilio Ficinon kirjoittamien tekstien pohjalta

Abstract

Työssäni perehdytään kysymykseen: Mitä rakkaudella tarkoitetaan filosofiassa? Tarkoituksenani ei ole saada yksiselitteisiä vastauksia kysymykseen, vaan pikemmin luoda ajatuksellisia aihioita, joiden avulla voisimme ymmärtää, mitä filosofit ovat tarkoittaneet rakkaudella filosofiassa. Työni etenee siten, että metafilosofia on työni teoreettinen tausta, josta lähdetään tarkentamaan elämänfilosofisen kerroksen läpi kohti tarkempaa kuvaa rakkaudesta filosofiasta filosofianhistoriallisin keinoin. Tutkimuksen päälähteenä on Platonin (427–347 eaa.) kirjoittama dialogi Pidot. Tätä samaista dialogia Marsilio Ficino (1433–1499) on tarkastellut renessanssin aikaan pitämällä kutsut eli pidot Platonin syntymäpäivänä marraskuussa vuonna 1468. Ficino kirjoitti muistiin illan puheet ja kirjoitti näiden pohjalta latinankielisen kommentaariteoksen Platonin Pitoihin. Tästä Ficino kirjoitti kansalle tarkoitetun toscanankielisen version, joka on toisena päälähteenä tässä työssä. Tutkimuskysymystä tarkastellaan filosofianhistoriallisen menetelmän avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusta tehdään sekä filosofian että historian tutkimuskeinoja käyttäen. Tutkimuksen tutkimuskysymys on: Mitä rakkaudella tarkoitetaan Platonin Pitojen Sokrateen puheenvuorossa ja Marsilio Ficinon Platonin Symposiumin kommentaarin Tommaso Bencin puheenvuorossa? Tutkimuskysymykseen vastataan sekä Platonin että Ficinon osalta. Tuloksia tarkastellaan myös elämänfilosofian ja metafilosofian näkökulmista. Tarkoituksena on löytää niitä viisauden rakastamiseen liittyviä asioita, joiden perusteella filosofit ovat pitäneet viisauden rakastamista filosofiana. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että Platonin sekä Ficinon ajattelussa filosofia, viisauden rakastaminen, nähdään yhteisen keskustelun myötä tapahtuvaksi uudeksi ymmärrykseksi. Filosofia nähdään ihmisen tiedollisena matkana eri tasoilta kohti jotakin tiettyä. Filosofialla on päämäärä, joka koskettaa koko ihmislajia. Platonin rakkauden päämääränä on se, että ihmisen sielu täydellistyy itsekseen ikuiseen harmoniseen kiertokulkuun ja Ficinolla sielu pääsee Ykseyteen. Näihin päämääriin ihminen pääsee rakkauden avulla ja hyveellisen tiedon kautta. Platonin ja Ficinon filosofiassa viisauden rakastamisen avulla saavutamme filosofista tietoa päästäksemme lähemmäs omaa alkuperäistä eksistenssiämme ja näin ollen voimme olla osana maailmamme harmoniaa. Näiden tietojen perusteella esitän jatkotutkimusehdotuksen, jossa nykyfilosofiaa tarkasteltaisiin sen pohjalta, miten nykyfilosofit määrittelevät filosofian rakastamisen?