Hyperseparaatio : filosofinen käsiteanalyysi

Abstract

Elämme keskellä ihmistoiminnan aiheuttamaa ekologista kriisiä. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva kapitalismi ja ylikulutuskulttuuri ovat johtaneet ilmakehän lämpenemiseen, ympäristöjen saastumiseen, luontokatoon ja lajien sukupuuttoaaltoon. Ihmistoiminta tuhoaa luonnon monimuotoisuutta ennenäkemättömällä vauhdilla siitäkin huolimatta, että ihminen tuhoaa samalla omia elinehtojaan (WWF, 2020, s. 6). Vuosien 1970 – 2016 välillä nisäkkäiden, lintujen, sammakkoeläimien, matelijoiden ja kalojen populaatiot pienenivät keskimäärin noin 68% (WWF, 2020, s. 7). Ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta kasvihuonepäästömäärät kasvavat edelleen (IPCC, 2021, Figure SMP.1). Päästöjen kasvun myötä myös sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus yhtäällä ja rankkasateet toisaalla, ovat yleistyneet ja voimistuneet (IPCC, 2021, A.3). Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävät toimet ovat olleet riittämättömiä niin kansainvälisesti kuin Suomessakin (Suomen Luontopaneeli).

Ympäristöetiikka on noussut omaksi filosofian erityisalaksi 1970-luvun alkupuolella (Light & Rolston III, 2005, s.1). Taustalla oli ekologian kehittyminen omaksi tieteenalakseen biologiassa, eläinten kognition tutkimus, globaalien yhteiskunnallisten kysymysten nousu nälänhädästä atomipommiin, sekä ympäristöliikkeen synty (Lahikainen, 2021). Lähestyn ympäristökriisiä ekofeministi Val Plumwoodin (1993, 2002) hyperseparaatio-käsitteen (engl. hyper-separation) filosofisen käsiteanalyysin kautta. Hyperseparaatio tarkoittaa toisen radikaalia eriyttämistä tai kieltämistä ytimestä tai itsestä (Plumwood, 1993, s. 49). Käsite on keskeisessä osassa Plumwoodin teoriaa, joka kuvaa ekokriisin järjen kriisinä, jossa ihminen nähdään radikaalisti irrallisena luonnosta. Plumwoodin ajattelu perustuu ekofeministiseen teoriaan, jonka pyrkimys on vastata, miten vallitsevat hegemoniset ajattelutavat ja valtasuhteet ylläpitävät alistavia järjestelemiä, jotka hyödyttävät harvoja, tuottavat kurjuutta suurimmalle osalle inhimillistä ja ei-inhimillistä olemassaolon kirjoa (Gaard & Gruen, 2003, s. 276).

Plumwoodin (2002, s. 4-5) ajattelu perustuu dualismien kritiikkiin, jossa pyritään osoittamaan hegemonisen ajattelutavan keskittyminen teennäisiin erontekoihin, joilla ylläpidetään valta-asetelmia. Esimerkkejä länsimaiselle yhteiskunnalle tyypillisiksi katsotuista dualismeista ovat ihminen/eläin (tai luonto), järki/tunteet tai mies/nainen. Plumwoodin (2002, s. 4-5) mukaan dualismeihin perustuva radikaali eriytyminen, hyperseparaatio, katkaisee ymmärryksen riippuvuussuhteestamme luontoon oikeuttaakseen luonnon äärimmäisen hyödyntämisen.

Kandidaatintutkielmani tarkoitus on pyrkiä hahmottamaan mitä hyperseparaatiolla tarkoitetaan, millaiset tekijät voidaan katsoa tuottavan hyperseparaatiota, mihin se johtaa, ja millä tavoin hyperseparaatio on mahdollista ylittää tai kumota. Tavoitteenani on pyrkiä tarkastelemaan hyperseparaatiota kriittisesti ja analyyttisesti, pyrkiä laajentamaan omaa ymmärrystäni ympäristökatastrofin mahdollisista mekanismeista ja siihen liittyvästä teoretisoinnista. Punnitsen hyperseparaatiota myös suhteessa muihin vieraantumista kuvaaviin käsitteisiin, joilla luonnosta vieraantumisen teemaa on mahdollista analysoida. Oma kiinnostukseni aiheeseen nousee ekokriisin aiheuttamasta tarpeesta ymmärtää niitä syitä, jotka ovat johtaneet ympäristön, mutta myös ihmiskunnan kannalta katastrofaaliseen tilanteeseen.