Vasen- ja sekakätisten nuorten kokemuksia lateraalisuuden merkityksistä liikuntataitojen oppimisessa ja urheilussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys vasen- ja sekakätisyydellä on liikuntataitojen oppimisessa ja urheilussa. Aikaisemmissa tutkimuksissa vasenkätisyys on yhdistetty heikompaan motoriseen suorituskykyyn lapsuusiässä. Kuitenkin vasenkätiset ovat menestyneet erittäin hyvin huippu-urheilussa. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa mahdollisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa haasteita liikuntataitojen harjoittelussa, sekä kartoittaa tekijöitä, jotka voivat selittää vasenkätisyyden etua tietyissä urheilulajeissa.

Tutkimus oli metodologialtaan laadullinen ja viitekehykseltään fenomenologinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimukseen osallistui kahdeksan nuorta, joista neljä ilmoitti päälajinaan harrastavansa kamppailulajeja, kaksi jääurheilulajeja sekä kaksi yleisurheilua. Tutkittavista kuusi oli vasen- ja kaksi sekakätisiä.

Tutkittavat ilmoittivat käyttäneensä valikoivasti molempia käsiään erilaisissa tehtävissä, mikä voi olla seurausta fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristön vaikutuksesta. Taitoharjoittelun alkuvaiheessa tutkittavat kokivat haasteita dominoivan kehon puolen hahmotuksessa. Tämä voi olla seurausta vasen- ja sekakätisille ominaisesta selkeän lateraalisuuden puutteesta. Taitoharjoittelun alkuvaiheessa tutkittavat kokivat liikuntatehtävän suorittamisen haastavaksi, kun ohjeistus suoritteeseen oli tullut oikeakätiseltä. Vasen- ja sekakätisyys voivat olla liikuntataitojen oppimista hidastavia ominaisuuksia erityisesti taitoharjoittelun alkuvaiheessa, mikä on perusteltua huomioida liikunnanopetuksessa ja urheiluvalmennuksessa. Kehon puolisuudella koettiin olevan merkitystä vain vuorovaikutuksellisissa urheilulajeissa. Tutkittavat kokivat hallitsevan ei-dominoivaa kättään tai kehon puoltaan kohtuullisen hyvin. Tämä nähtiin etuna erityisesti kamppailulajeissa. Vasenkätisyyden koettiin tuovan etua kamppailulajeissa ja jääkiekossa harvemman esiintyvyyden takia.

The purpose of this study was to determine how left- and mixed-handedness is reflected in learning sports related skills and in sports performance. In previous studies, left-handedness has been associated with inferior motor performance in childhood. However, left-handers have been very successful in various sports. The aim of this study was to identify potential factors that may pose challenges to sports related skills training, as well as those that may describe the benefits of left-handedness in certain sports.

The research was qualitative in nature and phenomenological in its frame of reference. A semi-structured interview was used as the research method. Eight adolescents took part in the study, four of whom reported practicing martial arts, two ice sports and two track and field. Six of the respondents were classified as left-handed and two as mixed- handed.

The subjects reported that they used both hands selectively in different tasks, which may result from both physical and social environmental influences. In the early stages of the skill training subjects experienced challenges in perceiving the dominant side of the body. This may be due to the lack of clear laterality inherent in left- and mixed- handedness. Completing a sports related task was considered challenging if the performance had been instructed by a right-handed instructor. Left- and mixed-handedness may be traits that interfere the learning of sports related skills especially in the early stages of skills training, which should be considered in physical education and sports coaching. Laterality was perceived to be relevant only in interactive sports. The subjects stated that they controlled their non-dominant hand or -side reasonably well, which was thought to be an advantage especially in martial arts and ice hockey. Left-handedness was experienced to provide advantage in interactive sports, due to its lower incidence.