Sosiaaliset kontaktit ja epämuodollinen tieto rekrytoinnissa : tapaustutkimus rakennusalan pk-yrityksistä

Abstract

Artikkelin tutkimuskohteena on sosiaalisten kontaktien hyödyntäminen rekrytoinnissa. Tavoitteena oli selvittää, millaiset työnantajien harjoittamat käytännön toimet liittyvät menestyksekkääseen sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen rekrytoinnissa. Teoreettisessa viitekehyksessä rekrytointiprosessi jaettiin työnhakijoiden keräämisvaiheeseen, seulontavaiheeseen ja työntekijän valintavaiheeseen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista rakennusalan pk-yrityksen rekrytoinnista vastaavaa henkilöä. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Artikkelissa kuvataan, miten työnantajat hyödyntävät sosiaalisia kontakteja rekrytoinnin eri vaiheissa ja mitkä käytännön toimet liittyvät menestyksekkään sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen. Työnantajat voidaan jakaa kolmeen ideaalityyppiin: passiivisiin, reaktiivisiin ja proaktiivisiin. Tavoitteellisesti ja ennakoivasti sosiaalisia kontakteja hyödyntävät työnantajat hyötyvät sosiaalisista kontakteista kaikissa rekrytoinnin vaiheissa. Passiivisia ja epäjohdonmukaisia toimia harjoittavilla työnantajilla sitä vastoin sosiaalisten kontaktien kautta saadut rekrytointihyödyt jäävät keskimääräistä heikommiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisesti yrityksen henkilöstön sosiaaliset verkostot tulisi hahmottaa hyödynnettävänä pääomana, jonka aktivointiin suunnatut investoinnit voidaan muuntaa rekrytointia tukevien hyötyjen kautta taloudelliseksi pääomaksi.

This article examines employers’ utilisation of social contacts in recruitment. The aim of the study was to find out what kind of actions relate to the successful utilisation of social contacts in recruitment. Qualitative analysis of twelve semi-structured interviews describes how employers utilise social contacts at different stages of recruitment, while exploring what kind of practical actions are involved in the successful utilisation of social contacts. As a result, the article presents an ideal type of typology in which employers were split into three categories. Employers who utilise social contacts purposefully and proactively benefit from social contacts in all stages of recruitment, while inconsistent and passive actions typically yield below-average recruitment benefits. The results suggest that employers should view the company personnel and their social networks as a form of network capital, which employers can invest in and further convert into economic capital.