Psykologinen hyvinvointi on moniulotteinen mielen positiivisia toimintoja kuvaava käsite, joka koostuu elämän tarkoituksellisuudesta, ympäristön hallinnasta, positiivisista ihmissuhteista, henkilökohtaisesta kasvusta, autonomiasta sekä itsensä hyväksymisestä. Liikkumisaktiivisuus elinpiirissä kuvaa sitä aluetta, jolla henkilö liikkuu osana jokapäiväistä elämää. Pienimmillään se on makuuhuone ja laajimmillaan asuinkunnan ulkopuolinen maailma. Sosiaalisella tuella tarkoi-tetaan sosiaalisia suhteita, yksinäisyyden kokemuksia ja sosiaalista osallisuutta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko liikkumisaktiivisuudella elinpiirissä ja sosiaalisella tuella yhteyt-tä psykologiseen hyvinvointiin sekä muuntaako sosiaalinen tuki liikkumisaktiivisuuden elinpii-rissä ja psykologisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä.
Tutkimusaineistona käytettiin AGNES-tutkimuksen vuoden 2017–2018 poikkileikkausaineis-toa. Aineisto koostui 860 Jyväskylän alueella itsenäisesti asuvista 75-, 80- ja 85-vuotiais
ta hen-kilöistä. Psykologista hyvinvointia mitattiin 42-osoisen Scales of Psychlogical Wellbeing -kyselyn avulla. Liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä arvioitiin Life-Space Assesment -mittarilla. Sosiaalista tukea arvioitiin kartoittamalla tutkittavien sosiaalisten kanssakäymisten tiheys, yksi-näisyyden kokemukset, vapaaehtoistyön tekeminen sekä omaisesta huolehtiminen. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin frekvenssijakaumia, khiin neliö -testiä, Fisherin Exact -testiä, riippumattomien otosten t-testiä, Spearmanin korrelaatiokerrointa sekä lineaarista regressio-analyysiä, joka oli tutkielman pääanalyysimenetelmä. Lineaarisen regressioanalyysin avulla sel-vitettiin elinpiiripistemäärän ja sosiaalisen tuen yhteyttä psykologiseen hyvinvointiin sekä sosi-aalisen tuen roolia elinpiiripistemäärän ja psykologisen hyvinvoinnin välisessä yhteydessä.
Ikääntyneiden henkilöiden liikkumisaktiivisuus elinpiirissä oli tilastollisesti merkitsevästi yhtey-dessä psykologiseen hyvinvointiin (p<0,001): mitä laajempi liikkumisaktiivisuus elinpiirissä oli, sitä parempi psykologinen hyvinvointi oli. Sosiaalinen tuki oli tilastollisesti merkitsevästi yhtey-dessä psykologiseen hyvinvointiin (p<0,001): mitä enemmän sosiaalista tukea oli, sitä parempi psykologinen hyvinvointi oli. Sosiaalisen tuen osa-alueista tiheämpi sosiaalinen kanssakäymi-nen (p<0,001) ja vähäisempi yksinäisyys (p<0,001) olivat yhteydessä parempaan psykologiseen hyvinvointiin. Elinpiiripistemäärän ja sosiaalisen tuen yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti mer-kitsevä (p=0,222).
Elinpiiripistemäärän ja sosiaalisen tuen yhteydestä ikääntyneiden henkilöiden psykologiseen hyvinvointiin on vain vähän aiempaa tutkimusnäyttöä. Tulokset osoittivat, että laajempi liikku-misaktiivisuus elinpiirissä ja korkeampi sosiaalinen tuki olivat yhteydessä korkeampaan psyko-logiseen hyvinvointiin ikääntyessä. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee koros-taa entistä enemmän osallistavia palveluita, jotka tarjoavat sosiaalista kanssakäymistä ja auttavat ikääntyneitä liikkumaan elinpiirin eri tasoilla etenkin, jos he eivät siihen enää itsenäisesti kykene. Haasteena on kuitenkin tavoittaa syrjäytymisen ja kotiin loukkuun jäämisen riskiryhmässä olevat ikääntyneet henkilöt ja siksi tarvitaan tutkimusta heidän tunnistamisekseen.
...
