Suuri osa ikääntyneiden henkilöiden tapaturmista johtuu kaatumisista. Kaatumispelko on riskitekijä kaatumisille. Kaatumisten yleisin tapahtumapaikka on koti ja yksin asumisella saattaa olla yhteyttä kaatumispelkoon. Kaatumispelon syyt sisältävät myös psykologisia tekijöitä, joten emotionaalinen hyvinvointi saattaa olla yhteydessä kaatumispelkoon. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ikääntyneiden henkilöiden emotionaalinen hyvinvointi ja yksin asuminen ovat yhteydessä kaatumispelkoon ja muuntaako yksin asuminen emotionaalisen hyvinvoinnin ja kaatumispelon välistä yhteyttä.
Tutkimusaineistona käytettiin Turvallisen liikkumisen edistäminen vanhuudessa -tutkimuksen (PASSWORD) aineistoa. Tutkittavat (n = 314) olivat 70‒85-vuotiaita vähän liikkuvia tai enintään kohtalaisesti fyysisesti aktiivisia kotona asuvia jyväskyläläisiä henkilöitä. Tutkittavat valittiin satunnaisesti Suomen väestörekisteristä. Emotionaalisen hyvinvoinnin osatekijöiden mittareina käytettii
n elämään tyytyväisyyden asteikkoa (SWL) ja lyhyttä positiivisten ja negatiivisten tunteiden asteikkoa (I-PANAS-SF). Kaatumispelon mittarina käytettiin kaatumispelon huolenaiheita arvioivaa (FES-I) -mittaria. Osallistujat jaettiin yhdessä asuviin ja yksin asuviin henkilöihin. Kontrollimuuttujia olivat sukupuoli, koettu terveys sekä fyysinen suorituskyky. Emotionaalisen hyvinvoinnin ja yksin asumisen yhteyksiä ja yhdysvaikutusta kaatumispelkoon analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Negatiiviset tunteet olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kaatumispelkoon (β = 0,16, p = 0,006). Mitä enemmän pisteitä henkilö sai negatiivisia tunteita kuvaavasta testistä, sitä enemmän pisteitä hän sai kaatumispelon mittarista. Kontrollimuuttujien ottaminen mukaan ei muuttanut yhteyttä. Positiiviset tunteet ja elämään tyytyväisyys eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kaatumispelkoon. Asumismuoto oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kaatumispelkoon (β = -0,18, p = 0,002). Yhdessä asuvilla ikääntyvillä henkilöillä oli vähemmän kaatumispelkoa kuin yksin asuvilla henkilöillä. Kontrollimuuttujien ollessa mukana yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Asumismuodon ja emotionaalisen hyvinvoinnin yhdysvaikutus kaatumispelkoon ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Negatiiviset tunteet ovat yhteydessä kaatumispelkoon. Yksin asuminen on yhteydessä kaatumispelkoon, mutta yhteys selittyy sukupuolella ja heikolla toimintakyvyllä. Tulevaisuudessa ikääntyvien palveluja suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon myös mielen hyvinvoinnin edistäminen. Konkreettisia toimenpiteitä kaatumispelon vähentämiseen voisi kohdistaa niihin ikääntyneisiin henkilöihin, joilla on enemmän negatiivisia tunteita. Yksin asuvat naiset, joilla on heikko toimintakyky ovat riskiryhmä kaatumispelon osalta.
...
