Tositarinoita antroposeenista : pastoraalinen ja eleginen moodi Juha Kauppisen tietokirjassa Monimuotoisuus

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ekokriittisen lajiluennan keinoin pastoraalista ja elegistä moodia Juha Kauppisen tietokirjassa Monimuotoisuus – Kertomuksia katoamisista (2019). Kohdeteos on tarinallinen, populaari tietokirja, joka kertoo Suomen luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten pastoraalinen ja eleginen moodi ilmenevät kohdeteoksessa? 2. Miten nämä moodit toimivat osana teoksen kokonaiskompositiota ja teemaa? Laajempana taustatavoitteena tutkielmassa on tuottaa tietoa nykytietokirjallisuuden kerronnan keinoista sekä siitä, miten se kertoo ekokriisistä ja antroposeenista.

Tutkielman tärkeimpiä teoreettisia viitekehyksiä ovat ekokritiikki ja lajiteoria. Posthumanismi näkyy tutkielmassa ei-inhimillisten lajien kuvaukseen keskittyvänä analyysina. Tutkielmassa käsitellään myös antroposeenin käsitettä ja sen kritiikkiä sekä perustellaan, miksi käsite on tarpeellinen, vaikka siihen liittyy myös ongelmia. Muita tutkielman taustalla vaikuttavia ja siinä käsiteltäviä viitekehyksiä ovat tietokirjallisuuden tutkimus, uuskertomuksellisuus sekä monitieteinen ympäristötutkimus. Tutkielma asettuu kirjallisuudentutkimuksen, ekokritiikin ja lajiluennan marginaaliin, ottamalla analyysikohteeksi tietokirjallisuuden, runouden tai kertovan proosan sijaan.

Moodien teorian osalta tutkielmassa tukeudutaan pääasiassa Alistair Fowlerin (1982) lajiteoriaan. Tutkielmassa esitellään pastoraalisen ja elegisen moodin kehitystä antiikista nykyhetkeen ja määritellään teoriakirjallisuuden avulla pastoraalisen ja elegisen moodin piirrerepertuaarit, joihin kohdeteoksen kerrontaa verrataan.

Tutkielman hypoteesin mukaisesti kohdeteoksesta löytyy runsaasti pastoraalisen ja elegisen moodin piirteitä. Esimerkiksi pejoratiivista luonnon kuvausta, tätä rikkovaa anti- ja postpastoraalista kerrontaa sekä tieteeseen ja ekologiseen vastuuntuntoon nojaavaa ympäristön uuspastoraalista kuvausta. Elegisen moodin repertuaarista teoksessa toistuu etenkin antieleginen, ei-inhimillisten lajien sekä luontoympäristöjen ylistys ja sureminen. Perinteisestä elegiasta poiketen, suru ei teoksen kerronnassa kehity aina lohdutukseen vaan jää ekoelegiaa mukaillen päälle ja vaatii lukijalta tekoja luonnon monimuotoisuuden puolesta.

Pastoraalisen ja elegisen moodin piirteitä analysoimalla tutkielma onnistuu erittelemään kohdeteoksen kerronnan keinoja, kompositiota ja teeman muodostumista sekä tuomaan esiin yhteyksiä kohdeteoksen ja kirjallisuushistorian välillä. Tutkielma myös osoittaa, että tietokirjallisuutta on mielekästä lähestyä kirjallisuudentutkimuksen lajiluennan keinoin.