Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden viikon taitoharjoittelutauon vaikutus käsinseisontataidon kehittymiseen 13 viikon harjoitteluintervention aikana asetelmassa, missä käsinseisonnan fyysisiä pohjaominaisuuksia ylläpidetään 2 viikon mittaisen taitoharjoittelutauon aikana. Vaikka sekä taitoharjoittelua että fyysisen harjoittelun periodisointia on tutkittu, juuri fyysisesti vaativan taitoharjoittelun periodisoinnista ei vaikuta olevan aiempaa tutkimusta. Pyrkimyksenä oli selvittää, kantaako loogisesti suunnitellun taitoharjoittelujakson vaikutus tauon yli, jos voimatasojen ei anneta pudota sen aikana.
Fyysisen harjoittelun periodisointiin liittyvä tutkimusnäyttö on osoittanut periodisoidun harjoittelun olevan urheilusuorituskyvyn kannalta periodisoimatonta harjoittelua tuloksekkaampaa, ja juuri blokkiperiodisoinnin on osoitettu olevan yksi toimivimmista periodisointimalleista – ellei jopa toimivin. Taitoharjoittelun adaptaatioihin liittyvän kirjallisuuden perusteella vaikutt
aa todennäköiseltä, että osa taitoharjoittelun hermostollisista adaptaatioista voi toimia blokkiperiodisoinnissa hyödynnettävien residuaalivaikutusten tavoin. Voiman tiedetään heikkenevän nopeammin, joten taitoharjoitustauon aikana täytyy tehdä ylläpitävää voimaharjoittelua käsinseisontaan liittyvien lihasryhmien osalta.
Keskimääräinen käsinseisonnan tasapainoiluaika (n = 41) kehittyi 1,94 ± 4,40 sekunnista 6,46 ± 7,88 sekuntiin (p < 0,001), ja laadullinen käsinseisonta-asento (asteikolla 1–3) kehittyi 0,80 ± 0,95 arvosta lukemiin 1,56 ± 0,59 (p < 0,001). Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa tasapainoiluajan (p = 0,609) eikä laadullisen kehityksen (p = 0,589) välillä. Käsinseisonnan tasapainoiluajan kehitys oli tilastollisesti merkitsevää (p < 0,001) jokaisella ryhmällä, ja käsinseisonta-asennon laadun kehitys oli tilastollisesti merkitsevää harjoitustauon pitäneillä ryhmillä B ja C (p = 0,011 ja 0,001), mutta ei vain käsinseisontaa harjoitelleella ryhmällä A (p = 0,059). Harjoitustauolla ei ollut vaikutusta taitojen kehittymiseen missään tutkimuksen vaiheessa, ja tauon ajoituksella oli merkitystä vain keskimmäisen välitestin kohdalla. Ylävartalon punnerrusvoiman lähtötaso korreloi tasapainoiluajan kehittymisen kanssa (r = 0,537, p = 0,021), mutta ei käsinseisonta-asennon kehittymisen kanssa (r = -0,002, p = 0,503).
Tutkimuksen löydökset vahvistivat hypoteesin, että loogisesti periodisoitu taitoharjoittelujakso voi sisältää täysiä taukoja spesifistä taitoharjoittelusta, jos taitoon liittyvien fyysisten pohjaominaisuuksien ei anneta heikentyä tauon aikana. Taitojen oppimiseen ja muistiin liittyvän kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että oppimiseen liittyvät hermostolliset muutokset ovat verrattain pysyviä, mikä selittäisi tämän tutkimuksen tulokset. Vuoden 2021 covid-rajoitusten vuoksi tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tehty laboratoriomittauksia, joten havaittujen suorituskyvyllisten tekijöiden taustamekanismeista ei tämän perusteella voida sanoa paljoa. Tulokset ovat kuitenkin lupaavia, ja tarkempaa mekanismeihin syventyvää tutkimusta tarvitaan.
...
The purpose of the present study is to examine the effects of a planned 2-week skill training break on skill acquisition during a 13-week intervention study on periodized handstand skill training in a setting, where the key prerequisite physical attributes are maintained during the skill-training break. The study set out to test whether a properly executed accumulation phase carries residual effects spanning over a 2-week period of zero handstand skill training, provided that the prerequisite strength is maintained during the break. Periodization of physically demanding motor skills has not been studied.
Evidence on periodization for sports performance has shown periodized training to be superior to non-periodized training, and block periodization has been demonstrated to be among the best periodization models. Literature on neural adaptations behind motor skill learning suggests that provided the skill is acquired to a high-enough level utilizing effective methodologies, the time-co
urse of skill-training adaptations allows for periods of non-use without detrimental effects on performance. While skills have been shown to be relatively permanent under some circumstances, strength has been shown to decay with time. Therefore, successful periodization of physically demanding motor skill training requires maintenance of those physical prerequisites that have been shown to decay faster.
The average handstand balancing time across all groups (n = 41) went from 1.94 ± 4.40 seconds to 6.46 ± 7.88 seconds (p < 0.001) and the qualitative handstand form (on a scale of 1–3) went from 0.80 ± 0.95 to 1.56 ± 0.59 (p < 0.001), with no statistically significant between-group differences in balancing time (p = 0.609) or handstand form (p = 0.589). Progress in handstand balancing time between pre- and post-measurements was statistically significant for all groups, and qualitative progress in handstand form across the intervention was statistically significant for groups B (p = 0.011) and C (p = 0.001), but not for group A (p = 0.059). Comparison between handstand-only group (A) and skill-training break groups (B+C) showed no statistically significant differences associated with the presence of the skill-training break, and comparison between groups B and C showed a statistically significant difference at the 2nd mid-measurement, but not in any other point of the intervention. Initial upper body pushing strength correlated with progress in handstand balancing time (r = 0.537, p = 0.021), but not in handstand form (r = -0.002, p = 0.503).
Main findings of the present study confirmed all hypotheses without surprises, suggesting that a logically designed periodization plan for skill acquisition can include total breaks from specific skill-training, provided that the physical prerequisites with higher decay rate are maintained or trained during the skill-training break. Literature on skill acquisition and retention suggests that certain neural adaptations are more resilient to decay over time, and the findings of the present study line up with this notion. However, due to covid-related restrictions no laboratory measurements were performed, thus limiting the ability to speculate on the underlying neural mechanisms. The results are promising, and further study on the subject is both warranted and needed.
...
