Liikunnallisen lahjakkuuden määrittely suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liikunnan ja urheilun kentällä toimivat henkilöt määrittävät ja ymmärtävät lahjakkuuden käsitteen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, sisältävätkö kyseisten henkilöiden kertomukset samoja piirteitä kuin olemassa olevat lahjakkuusteoriat. Lahjakkuuden tutkimuksen seurauksena alalle on syntynyt useita lahjakkuusteorioita, eivätkä tutkijat ole päässeet yhteisymmärrykseen lahjakkuuden määritelmästä. Lahjakkuuden määritelmän monimuotoisuus herätti kysymyksen siitä, kuinka liikunnallista lahjakkuutta määritellään Suomessa. Aihetta ei ole myöskään tutkittu Suomessa juuri ollenkaan.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Gagnén, Gardnerin, Renzullin ja Tannenbaumin lahjakkuusteorioista. Lisäksi käsittelen työssä lahjakkuustutkimuksen keskeisiä kysymyksiä eli perimän ja ympäristön vaikutusta liikunnalliseen lahjakkuuteen.

Tutkimukseen valittiin laadullinen lähestymistapa ja tutkimuksen metodologiana toimii fenomenografia. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja tutkimukseen osallistui kaksi valmentajaa, liikunnanopettaja, urheilutoimittaja, urheilija ja urheiluvaikuttaja. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista aineiston analyysiä.

Tutkittavat antoivat toisistaan poikkeavia määritelmiä liikunnalliselle lahjakkuudelle. Määritelmät sisältävät kuitenkin myös paljon yhtäläisyyksiä. Fenomenografinen aineiston analyysi tuotti yhteensä seitsemän liikunnallista lahjakkuutta kuvaavaa kuvauskategoriaa. Syntyneet kuvauskategoriat olivat vanhemmat ja ystävät, fyysinen lahjakkuus, tahto ja kyky kehittyä, lahjakkuuden luonne, geenien vaikutus, liikkuminen ja harjoittelu ja ympäristö lahjakkuuden taustalla. Tutkittavien antamia määritelmiä verrattiin myös Gagnén, Gardnerin, Renzullin ja Tannenbaumin lahjakkuusteorioihin. Vertailu osoitti, että tutkittavien antamista määritelmistä liikkumistaitojen sisällyttäminen lahjakkuuden määritelmään, henkilön psyykkiset ominaisuudet ja ympäristön vaikutus lahjakkuuden kehittymiseen ovat samoja piirteitä edellä mainittujen lahjakkuusteorioiden kanssa. Merkittävimpänä erona teorioiden ja tutkittavien antamien määritelmien välillä oli geeniperimän vaikutus lahjakkuuteen. Tutkittavat painottivat geenien merkitystä osana lahjakkuutta, mutta lahjakkuusteorioissa geenejä ei ole nostettu keskeiseen asemaan.