Neljä strategista tapaa välittää ihmisen yhteiskunnallisista oikeuksista – Sosiaalityön teoreettisen mandaatin ulottuvuuksia ja ehtoja paradigma-analyysin valossa

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tutkin sosiaalityön teoreettisen itsemäärittelyn mahdollisia ulottuvuuksia ja ehtoja yhteiskuntatieteen kentällä. Sosiaalityön teoreettista mandaattia, jonka nojalla se voisi ajaa ihmisen yhteiskunnallisia oikeuksia on peräänkuulutettu, ja toisaalta postmoderneimmissa lähestymistavoissa myös kyseenalaistettu. Sosiaalityö etsii aineksia omaan itseymmärrykseensä yhteiskuntateorioista, jotka pyrkivät käsitteellistämään sosiaalisia ongelmia ja yhteiskunnallista hyvää. Eräs syy teoreettisen mandaatin kyseenalaistamiselle juontuu yhteiskuntatieteen epäyhtenäisyydestä liittyen käsityksiin tiedon luonteesta ylipäätään sekä eriävistä näkemyksistä hyvistä yhteiskunnallisista kohtalonkuluista. Yhteiskuntateorian jännitteisen kentän ja sosiaalityön oppialan suhdetta analysoimalla voidaan hahmottaa paremmin sosiaalityön asemaa. Tässä tutkielmassa kysyn, millaisia ihmisen yhteiskunnallisista oikeuksista välittämisen strategioita yhteiskuntatieteen kenttä viitoittaa sosiaalityölle sen teoreettisen mandaatin pohjaksi? Toteutan tutkimuksen paradigma-analyysillä, jossa yhdistyy tieteenfilosofinen ja yhteiskuntateoreettinen analyysi. Valotan havaintojani viittauksilla neljään yhteiskuntatieteen klassikkotekstiin. Sovellan tulkinnoissani radikaalin sosiologian käsityksiä tieteen ja muiden yhteiskunnallisten kenttien suhteista. Paradigmaattisten jännitteiden valottamisen myötä tulee mahdolliseksi oppia uutta mahdollisuuksista puolustaa ihmisten yhteiskunnallisia oikeuksia asiantuntijan näkökulmasta moderneissa yhteiskunnissa, joissa mandaatista kilpailevat myös valtio ja talouselämä. Analyysin tuloksena paradigmaattisina strategioina hahmottuivat syrjäytymis-, marginalisaatio-, vieraantumis- ja sosialisaationäkökulmat. Paradigmojen eettiset valmiudet eroavat johtuen niiden erilaisista tavoista käsittää yhteiskunnallinen historiallinen muutos, poliittinen toimijuus ja normatiivisena nähty yhteiskunnallinen hyvä. Tutkielmani keskeinen viesti on, että teoreettinen itsetuntemus on sosiaalityölle tärkeää, koska sosiaalityö on ammattina ristiriitaisten yhteiskunnallisten vaatimusten kohteena, mikä asettaa monin tavoin koetteille sen ammattietiikan. Keskeinen lähdeteos: Burrel, G. & Morgan, G. (1979). Sociological paradigms and organisational analysis.