Työelämään siirtyneiden varhaiskasvatuksen opettajien ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden rakentuminen induktiovaiheessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työelämään siirtyneiden varhaiskasvatuksen opettajien ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät edistivät ja, mitkä haastoivat osaamisen ja asiantuntijuuden rakentumista koulutuksen jälkeen työelämään siirryttäessä. Tämä laadullinen tutkimus oli lähestymistavaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimukseen osallistui kahdeksan varhaiskasvatuksen opettajaa, joita haastateltiin hyödyntämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Varhaiskasvatuksen opettajan ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta edistivät yksilön oma toiminta, kuten reflektointi ja työkokemus sekä työyhteisön antama tuki ja pedagoginen keskustelu. Lisäksi edistäviä tekijöitä olivat laaja koulutus, perehdytys, mentorointi sekä täydennyskouluttautuminen. Osaamista ja asiantuntijuutta haastoivat puuttuvat resurssit, kuten pula henkilökunnasta ja vaihtelevasti toteutuva sak-aika. Lisäksi haasteita aiheutti ajan puute, vaihtelevasti toteutuva perehdytys ja mentorointi sekä koulutuksen teoriapainotteisuus. Varhaiskasvatuksen opettajien osaamista ja asiantuntijuutta on syytä tukea induktiovaiheessa. Erityisesti yksilö on itse vastuussa omasta kehittymisestään, mutta myös työyhteisön tuki sekä työnaloitusta tukevat tekijät, kuten perehdytys ja mentorointi ovat olennaisia ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymisen tukemisessa. Hyvä työelämän aloitus ja kokemus oman osaamisen riittävyydestä tukevat myös sitoutumista työhön, joka tällä hetkellä on olennaista, sillä pula pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista on paikoittain suuri.