Kansallisarkiston kokoelmien konservoinnin historiaa

Abstract

Kansallisarkistossa Rauhankadulla Helsingissä on paperikonservointia tehty yli sata vuotta. Arkistokonservointi on perustunut kirjansidontaan ennen varsinaisen konservaattorikoulutuksen alkamista vuonna 1984. Ennen koulutusohjelman alkua paperi-konservaattorit olivat pääsääntöisesti kurssien ja työssä oppimisen kautta pätevöityneitä kirjansitojia. Paperikonservoinnin toimenpiteet ovat pääpiirteissään pysyneet hyvin saman-laisina vuosikymmenten ajan. Sen sijaan käytetyt materiaalit ovat muuttuneet hyvin radikaalisti. Jo pitkään on korostettu tehtyjen konservointitoimenpiteiden poistetta-vuutta, mutta vielä pari-kolme vuosikymmentä sitten poistettavuus saattoi merkitä voimakkaiden liuottimien käyttöä, jotka tänä päivänä tunnetaan paperia vaurioittavina tekijöinä. Liuottimien käyttö paperikonservoinnissa pyritään nykyään minimoimaan niiden paperia vaurioittavien vaikutusten takia. Kansallisarkistossa on eri aikoina työskennellyt vaihteleva määrä kirjansitoja ja konservaattoreita. Nykyään työssä korostuu ennaltaehkäisevä toiminta, mutta toimenpiteillä pyritään edelleen varmistamaan asiakirjojen saavutettavuus joko sellaisenaan tai digitoituna versiona. Molemmat vaihtoehdot edellyttävät usein konservointi-toimenpiteitä. Konservaattorien määrä on Kansallisarkistossa vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Konservaattorien työ on muuttunut 1900-luvulla käsityöläisyydestä poikkitieteelliseksi moniosaamiseksi. Tehtyjä toimenpiteitä tulee kunnioittaa; ne on tehty sen hetkisen parhaan tiedon ja taidon mukaan. Tieto lisääntyy ja nykyään tunnetaan tarkemmin toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutukset. Valmius valita kestäviä ratkaisuja on parempi.