Kohti selkeämpää viittomista : miten viittomista muutetaan, kun keskustelukumppanina on vain vähän tai jollakin tapaa rajatusti suomalaista viittomakieltä osaava viittomakielinen henkilö?

Abstract

Tutkielman aiheena on selvittää viittomisessa tapahtuvia muutoksia viitottaessa suomalaista viittoma-kieltä käyttävän henkilön kanssa, jolla on jollain tapaa rajoittunut suomalaisen viittomakielen taito. Aihe on tutkimuskentällä uusi, joten siitä ei ole juurikaan aiempaa tietoa. Saavutettavuuden yleistyessä selkoviittomisen tutkimus oli tässä kohtaa tarpeen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vastausta seuraavaan tutkimuskysymykseen: miten viittomista muutetaan, kun keskustelukumppanina on vain vähän tai jollakin tapaa rajatusti suomalaista viittomakieltä osaava viittomakielinen henkilö? Tutkimus on toteutettu haastattelututkimuksena. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea äidinkieleltään viittomakielistä henkilöä. Kaksi haastateltavista teki pääasiallisesti viittomakielen tulkin töitä, yksi viittomakielen opettajan töitä. Haastateltavien tulkkien asiakasryhmänä korostuivat maahanmuuttajat, opettajalla lapsioppilaat. Osalla oppilaista oli ulkomaalaistausta, käytössä ollut viittomakieli ei välttämättä ollut suomalainen viittomakieli. Osalla oppilaista oli kielellisiä tai kognitiivisia haasteita. Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa oli ennakkoon suunniteltuja kysymyksiä 12 kappaletta. Tämän lisäksi kysyttiin tarkentavia kysymyksiä. Tutkimuksessa viittomisessa tapahtuneita muutoksia olivat viittomien nopeudessa tapahtuvat muutokset, asiasisällössä tapahtuva lyheneminen, sormittamisen korvaaminen vaihtoehtoisella ilmaisutavalla ja kuvailevat strategiat. Affordanssia, eli ympäristön tarjoumia hyödynnettiin tuottamisessa ymmärtämisen apuna. Viittoessa käytettiin myös erilaisia eleitä ja jopa esittämistä ja näyttämistä. Sveitsin-saksan viittomakielessä on tehty tutkimusta selkoviittomista, jonka tulokset ovat vastaavanlaisia kuin tämän tutkimuksen tulokset. Muutoksissa on myös yhtäläisyyksiä selkokielen muutosten kanssa. Yhteneväisyydet selkokielen kanssa ovat lyhyet lauseet, yksi asiasisältö yhdessä lauseessa, ymmärtämisen varmistaminen, kuvien käyttö kerronnan tukena. Lisäksi käytetyn kielen rakenne ei muutu selkokielessä, tämän tutkimuksen havainnot olivat vastaavat. Tutkimuksen tulokset viittaisivat siihen, että suomalaisessa viittomakielessä on olemassa selkoviittomisen piirteitä. Aiheen tutkimusta olisi siis syytä jatkaa tarkempien havaintojen selvittämiseksi ja selkoviittomisen määritelmän muodostamiseksi.

The goal of this study was to determine the changes made in Finnish Sign Language when one is signing with a native signer who has in some way limited Finnish Sign Language skills. This is a new area of study, so there are not many studies done in this research area. As accessibility is becoming more prevalent, the study of easy signing is necessary. This study aims to answer the following study question: how is the signing modified when the native signer one is signing with has only limited Finnish Sign Languge skills? This study was conducted by interviewing three native signers. Two of them were Sign Language interpreters and the third one was a Sign Language teacher. The interpreters interviewed worked mainly with immigrants and the teacher with children. Some of the children had immigrant backgrounds and the Sign Language they used was not Finnish Sign Language. Some of them had some language or kognitive challenges. The interview was a half-structured theme interview with 12 questions prepared in advance. In addition, more detailed questions were asked during the interview. In this study, the changes found in signing were as follows: the changes in signing speed, the shortening of the subject matter, replacing fingerspelling with an alternative method of expression, and depicting strategies. Affordance, i.e. environment’s offerings were utilized in signing to make the message easier to understand. Gestures and even performing and showing were also used. There has been a study on easy singing In Swiss-German Sign Language, and the findings of that study are similar to this study. The changes that occur in signing also have similarities with changes in easy language. The similarities with easy language are short sentences, one subject matter per sentence, making sure one was understood, and using pictures to support the narrative. In addition, the structure of language does not change in easy language; this study has similar findings. The results show that there are qualities of easy language in Finnish Sign Language. Research in this area should be continued for more detailed results and determining the definition of easy signing.