Liikunta-aktiivisuus ikääntyneiden henkilöiden kaatumispelkoa selittävänä tekijänä

Ikääntyneiden henkilöiden kaatumisalttius lisääntyy, kun liikkumiskyky heikkenee. Yli 65-vuotiaista yli kolmannes kaatuu vuosittain ja heistä puolet vuoden sisällä uudelleen. Kaatumiset aikaansaavat usein toimintakyvyn heikkenemisen kierteen, johon kuuluu myös liikunta-aktiivisuuden vähentymistä ja kaatumispelon esiintymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys päivittäisellä kävelyn kilometrimäärällä ja vähintään puolen tunnin yhtäjaksoisten liikuntaharjoittelukertojen useudella on ikääntyneiden henkilöiden kokemaan kaatumispelkoon. Tämän poikkileikkaustutkimuksen aineistona on käytetty KaatumisSeula-hankkeen yhteydessä Seinäjoella kerättyä väestöotoskyselyä (n = 762). Kyselyyn osallistuvat olivat iältään 65–100-vuotiaita. Kyselyllä selvitettiin tutkittavien kaatumisiin ja kaatumisten ehkäisyyn liittyviä tausta- ja vaaratekijöitä. Analyyseissä tarkasteltiin erilaisin menetelmin liikunta-aktiivisuuden yhteyttä kaatumispelkoon. Liikunta-aktiivisuutta on kysytty päivittäisellä kävelyn määrällä ja vähintään puolen tunnin mittaisella viikoittaisella liikunnan harrastamisella. Kaatumispelkoa on mitattu kaatumishuolestuneisuuskyselyllä (FES-I). Naisten ja miesten välisiä eroja tarkasteltiin χ2-testillä ja Mann-Whitney U-testillä. Kaatumispelkoon ja liikunta-aktiivisuuden vähentymiseen liittyvien muuttujien välisiä korrelaatioita tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Kaatumispelon vaihtelua liikunta-aktiivisuuden mukaan analysoitiin ordinaalisella regressioanalyysillä ja kaatu-mispelon keskiarvojen suhdetta tarkasteltiin kaatumispelkoon yhteydessä olevien tekijöiden mu-kaan gammaregressioanalyyseillä. Sekoittavina tekijöinä tehdyissä gammaregressioanalyyseissä huomioitiin sukupuoli, ikä, sivilisääty, kaatumisten lukumäärä, apuvälineiden käyttö sekä itsear-vioitu terveydentila ja toimintakyky. Analyysit tehtiin SPSS Statistics 22 –ohjelmalla. Vähän kävelevillä oli yli 11-kertainen (95 % CI 7.24–17.12) riski ja vähän liikuntaa harrastavilla yli 4-kertainen (2.99–5.92) riski merkittävään kaatumispelkoon, kun heitä verrattiin paljon käve-leviin tai paljon liikuntaa harrastaviin. Kävelyn määrä ja liikunnan harrastaminen olivat myös yhteydessä kaatumispelon summapistemäärän keskiarvon suuruuteen tilastollisesti merkitsevästi. Kaatumispelon summapistemäärän keskiarvo oli kohtuullisesti päivittäin kävelevillä 0.91-kertainen (0.86–0.95) ja paljon kävelevillä 0.90-kertainen (0.85–0.96) verrattuna vähän kävele-viin riippumatta iästä, sukupuolesta, toimintakyvystä, apuvälineiden käytöstä ja kaatumisten lukumäärästä. Viikoittain paljon liikuntaa harrastavilla kaatumispelon summapistemäärän kes-kiarvo oli 0.94-kertainen (0.90–0.99) verrattuna vähän liikuntaa harrastaviin. Lisäksi havaittiin, että toimintakyvyltään heikoilla oli enemmän kaatumispelkoa, yli 85-vuotiaat pelkäsivät kaatu-mista enemmän kuin tätä nuoremmat, jatkuvasti apuvälineitä käyttävät pelkäsivät kaatumista enemmän kuin satunnaisesti tai ei ollenkaan apuvälineitä käyttävät, naiset pelkäsivät kaatumisia enemmän kuin miehet ja aiempien kaatumisten lukumäärä oli yhteydessä kaatumispelkoon tilas-tollisesti merkitsevästi (p<0.001). Tämän tutkimuksen mukaan kävelyn määrä ja liikunnan harrastaminen olivat yhteydessä kaa-tumispelkoon. Kävelyn määrä vaikutti kaatumispelkoon enemmän kuin liikunnan harrastami-nen. Kävelyä ja liikuntaharjoittelua merkittävämmäksi kaatumispelkoon yhteydessä olevaksi tekijäksi nousi kuitenkin toimintakyky, eli mitä huonompi toimintakyky oli, sitä enemmän esiin-tyi kaatumispelkoa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siten kaatumispelon ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi suositella erityisesti toimintakyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä.