Svenskstuderandes språkanvändning utanför studier

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten ruotsin yliopisto-opiskelijat käyttävät ruotsin kieltä opintojensa ulkopuolella, mutta myös miten kieltä käytetään opinnoissa ja minkälaisia ajatuksia opiskelijoilla on kielenkäytöstä ja -oppimisesta.

Tutkimukseen osallistui kolme ruotsia pääaineenaan opiskelevaa yliopisto-opiskelijaa. Aineistonkeruun menetelmänä tutkimuksessa toimivat yksilöhaastattelut, joista on tehty sisällönanalyysi. Tutkimuksen pääpaino on siis haastatteluista saadussa aineistossa ja näin ollen haastateltavien yksilöllisissä kokemuksissa ja mielipiteissä.

Tulokset osoittavat, että tutkimuksen ennakko-oletus pitää melko pitkälti paikkansa: kyseiset ruotsin opiskelijat eivät aktiivisesti käytä ruotsin kieltä kovinkaan paljon opintojensa ulkopuolella, vaan sen sijaan lukevat, kuulevat tai kuuntelevat sitä, ja käyttävät ruotsin sijasta muita kieliä. Opinnoissa ruotsin kielen käyttö on selvästi aktiivisempaa ja monipuolisempaa. Yleisesti tutkimuksesta kävi myös ilmi, että opiskelijat suhtautuvat kielen oppimiseen ja käyttämiseen positiivisesti, ja että he haluaisivat käyttää sitä enemmän myös vapaa-ajalla. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä kielenkäytöstä tai kertoa sille yksiselitteisiä syitä, vaan ennemminkin tarkastella sitä kohderyhmän kannalta.

Ongelmakohta tässä tutkimuksessa oli kielenkäytön määritelmä. Vaikka termiin sisältyy sekä kohdekielen lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen että puhuminen, keskittyivät haastateltavat vastauksissaan etenkin kielen suulliseen tuottamiseen. Näin ollen vastaukset hieman vaihtelevat termin käsityksestä riippuen. Kielen tuottamiseen keskittyminen kuitenkin mahdollisesti tarkentaa tutkimusta jollain tasolla, sillä tähän aiheeseen liittyen aineistoa on melko paljon, jolloin sitä pystytään käsittelemään ja analysoimaan tarkemmin.

Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten ruotsin yliopisto-opiskelijat käyttävät ruotsin kieltä opintojensa ulkopuolella, mutta myös miten kieltä käytetään opinnoissa ja minkälaisia ajatuksia opiskelijoilla on kielenkäytöstä ja -oppimisesta.

Tutkimukseen osallistui kolme ruotsia pääaineenaan opiskelevaa yliopisto-opiskelijaa. Aineistonkeruun menetelmänä tutkimuksessa toimivat yksilöhaastattelut, joista on tehty sisällönanalyysi. Tutkimuksen pääpaino on siis haastatteluista saadussa aineistossa ja näin ollen haastateltavien yksilöllisissä kokemuksissa ja mielipiteissä.

Tulokset osoittavat, että tutkimuksen ennakko-oletus pitää melko pitkälti paikkansa: kyseiset ruotsin opiskelijat eivät aktiivisesti käytä ruotsin kieltä kovinkaan paljon opintojensa ulkopuolella, vaan sen sijaan lukevat, kuulevat tai kuuntelevat sitä, ja käyttävät ruotsin sijasta muita kieliä. Opinnoissa ruotsin kielen käyttö on selvästi aktiivisempaa ja monipuolisempaa. Yleisesti tutkimuksesta kävi myös ilmi, että opiskelijat suhtautuvat kielen oppimiseen ja käyttämiseen positiivisesti, ja että he haluaisivat käyttää sitä enemmän myös vapaa-ajalla. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä kielenkäytöstä tai kertoa sille yksiselitteisiä syitä, vaan ennemminkin tarkastella sitä kohderyhmän kannalta.

Ongelmakohta tässä tutkimuksessa oli kielenkäytön määritelmä. Vaikka termiin sisältyy sekä kohdekielen lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen että puhuminen, keskittyivät haastateltavat vastauksissaan etenkin kielen suulliseen tuottamiseen. Näin ollen vastaukset hieman vaihtelevat termin käsityksestä riippuen. Kielen tuottamiseen keskittyminen kuitenkin mahdollisesti tarkentaa tutkimusta jollain tasolla, sillä tähän aiheeseen liittyen aineistoa on melko paljon, jolloin sitä pystytään käsittelemään ja analysoimaan tarkemmin.