Klassisen retoriikan historian alku ulottuu kreikkalaisten kaupunkivaltioiden demokratian kehittymiseen 400-luvulla eKr. Protagoraan, Gorgiaan ja Isokrateen kautta Aristoteleeseen (384-323 eKr.), joka kehitti systemaattisen retoriikan opiskelun ja tutkimisen. Cicero (106-43 eKr.) esitteli hyvän puhujan ominaisuudet, oli itse loistava esimerkki ja julkaisi mittavan tuotannon. Quintilianuksen (n. 30/40-96 jKr.) Institutio oratoria esittelee aikansa täydellisimmän analyysin retoriikasta. Grammaatikko P. Fontanier (1765-1844) luokitteli klassisen retoriikan pohjalta 1800-luvun alussa metaforat. Tutkimusta ovat ansiokkaasti jatkaneet mm. R. Jakobson (1950-l.), C. Kerbrat-Orecchioni (1980-l.) ja Irène Tamba (1980-luvulta eteenpäin). Tämänhetkistä metaforatutkimusta tekee mm. Metaphor Lab Amsterdam. Ranskalais-mauritiuslaisen mm. Nobel-palkinnolla palkitun kirjailijan J.M.G. Le Clézion (1940- ) novellin 'Mondo', novellikokoelmasta Mondo et autres histoires, 108 metaforaa muodostavat tutkimuk
sen korpuksen. Metaforat on analysoitu Fontanier'n teorian pohjalta, joka luokittelee metaforat viiteen luokkaan: 1. Metafora (so. kielikuva) elollisesta asiasta, johon siirrytään toisesta elollisesta asiasta. 2. Metafora elottomasta, mutta fyysisestä asiasta, johon siirrytään elottomasta, usein abstraktista, asiasta. 3. Metafora elottomasta asiasta, johon siirrytään elollisesta asiasta. 4. Fyysinen metafora elollisesta asiasta, johon siirrytään elottomasta asiasta. 5. Eettinen ja älyllinen metafora elollisesta asiasta, johon siirrytään elottomasta asiasta. Analyysi osoitti, että suurin osa eli 55,6 % metaforista kuului luokkaan 4, johon kuuluvat personifikaatiot; 20,4 % kuului luokkaan 2; 8,3 % kuului luokkaan 1; 8,3 % luokkaan 5 ja 7,4 % kuului luokkaan 3. Metaforista 20 % sisälsi synestesioita. Näin tulos osoittautui päinvastaiseksi hypoteesiin 1 nähden, ts. että suurin osa metaforista kuuluisi luokkaan 5. Le Clézio suosii siis elollista ilmaisua. Le Clézio ammentaa teemat 'Mondo'-novelliin suurelta osin luonnosta. Korpuksen 108:sta metaforasta 66:ssa on luontoteema seuraavanlaisesti jakautuneena: vesiteema 19,7 %:ssa, ilmateema 21,2 %:ssa, maateema 12,1 %:ssa, taivasteema 25,8 %:ssa ja luonnon äänet teemana 21,2 %:ssa metaforista; 42:ssa on elolliset olennot -teema 57,1 %:ssa ja elottomat asiat ja esineet -teema 42,9 %:ssa. Hypoteesina 2 oli, että pääteemat 'Mondo'-novellin metaforissa olisivat vesi ja taivas. Hypoteesi toteutui vain osaksi, sillä 25,8 %:ssa metaforista oli teemana taivas ja 19,7 %:ssa vesi, kun taas ilma on edustettuna 21,2 %:ssa. Vesiteema oli vain hieman harvinaisempi kuin ilma- ja luonnon äänet -teema. Tämä osoittaa, että Le Clézio käyttää mieluummin metaforia, joissa luontoelementti on liikkuva ja nopeasti muuttuva. Maateema sen sijaan esiintyi vain 12,1 %:ssa metaforista. Le Clézio suosii myös enemmän metaforia, joiden teemana on elolliset olennot. Hieman harvinaisempia ovat metaforat, joiden teemana on elottomat asiat ja esineet.
...
