Vanhempien merkitys lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella, millainen merkitys vanhemmilla on 6-15- vuotiaiden kouluikäisten lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa ja millä eri tavoilla he voivat vaikuttaa liikunnallisen elämäntavan syntymiseen. Työssäni pohdin erityisesti sitä, miten vanhempien tarjoama sosiaalinen tuki, sosioekonominen asema sekä liikuntakäyttäytyminen ovat yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen ja liikuntaharrastamiseen.

Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka lisää lihasten tahdonalaista energiankulusta. Lasten ja nuorten heikentynyt fyysinen kunto sekä lisääntynyt inaktiivisuus uhkaavat kouluikäisten hyvinvointia ja terveyttä maailmanlaajuisesti. Liikkumattomuudesta aiheutuvien kansanterveydellisten ongelmien estämiseksi tarvitaan ratkaisevia toimenpiteitä, jonka vuoksi lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on varsin keskeistä.

Kouluikäisistä 6–15-vuotiaista tytöistä ja pojista ainoastaan reilu kolmannes liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti tunnin päivässä. Murrosiässä kokonaisaktiivisuus ja urheiluseuratoimintaan osallistuminen alkaa hiipua merkittävästi. Tulokset osoittivat, että vanhempien sosioekonominen asema on yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen siten, että hyvätuloisten ja korkeasti koulutettujen vanhempien lapset ovat fyysisesti aktiivisempia sekä osallistuivat yleisemmin urheiluseuratoimintaan mataliin sosiaaliluokkiin verrattuna. Etenkin tyttöjen organisoidun liikuntaharrastamisen huomattiin olevan yhteydessä isän koulutustasoon. Sosiaalisen tuen kautta vanhemmat voivat mahdollistaa toimintaan osallistumista, näyttää myönteistä ja kannustavaa esimerkkiä sekä tarjota ohjausta, neuvoja ja keskusteluapua. Taloudellisella panoksella sekä kyyditysavulla on tärkeä rooli toimintaan osallistumisen ja liikunta-aktiivisuuden säilymisen kannalta. Kannustaminen ja kehuminen rohkaisee lasta liikunnan pariin sekä toimii vahvistavana voimana liikuntasuorituksen aikana ja sen jälkeen. Tutkimustulokset osoittavat myös, että vanhempien fyysisen aktiivisuuden on todettu ennustavan lapsen liikuntakäyttäytymistä pitkälle aikuisikään saakka. Sekä isien että äitien liikunnallinen tausta ja aktiivisuus vaikuttavat lasten kokonaisaktiivisuuteen, omatoimisen liikunnan määriin sekä organisoituun liikuntaharrastamiseen.

Vanhempien merkitystä lasten liikunta-aktiivisuudessa selittävät useat eri tekijät ja niiden vaikutusmekanismit ovat hyvin moniulotteisia. Tulevaisuudessa olisi tärkeää keskittyä tutkimaan erityisesti sitä, mitkä tekijät ennustavat voimakkaimmin lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden kehityskulkua ja miten niiden merkitys muuttuu lapsen ja nuoren elämänvaiheiden mukaan.