Telemaattisen esiintymisen historia ja sen tarjoamat mahdollisuudet musiikin tekemiselle

Abstract

Vuoden 2020 alusta alkaen muusikot ja muut esittävän taiteen alalla toimivat ihmiset ovat joutuneet pohtimaan, kuinka he voisivat sosiaalisen etäyttämisen aikana tehdä taidetta yhdessä. Kaukoviestintä on tarjonnut muusikoille alustoja, joiden avulla nämä voivat saada reaaliaikaisen yhteyden toisiinsa ja yleisöönsä eri puolilla maailmaa. Kaukoviestinnän ja tietotekniikan alustoja hyväksi käyttävää live-esiintymistä kutsutaan telemaattiseksi esiintymiseksi. Pyrin tässä opinnäytetyössä selvittämään, minkälaisia mahdollisuuksia telemaattinen esiintyminen taiteen tekemisen mediumina tarjoaa musiikin tekijöille. Otan huomioon historiallisen näkökulman eli sen, missä käsite telemaattinen esiintyminen on syntynyt, mitkä ovat telemaattisen musiikin historialliset erityispiirteet ja miten telemaattista musiikkia on tutkittu ja tehty lähihistoriassamme. Analysoimani kirjallisuus edustaa pääasiassa telemaattisen musiikin harjoittajien tekemää tutkimusta, jossa viitataan esitystaideteoksiin, muihin kulttuurisiin esityksiin sekä taiteen tekemiseen prosessina, ja joka suhtautuu tutkimuskohteeseensa reflektoiden ja käytännönläheisesti, pyrkien näkemään esityksen sisäisvaikutuksia. Sisällytän opinnäytetyöhön myös telemaattisen musiikin teknologioita käsittelevän osion, jossa selvitetään, millaisia teknologioita telemaattinen musiikki on historiallisesti hyödyntänyt, millaisia haasteita se on kohdannut ja kuinka noihin haasteisiin on vastattu.