Kouluakäymättömät nuoret : kirjallisuuskatsaus koulupudokkuuden erityispiirteistä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee kouluakäymättömyyteen liittyviä erityispiirteitä peruskoulussa ja toisella asteella. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu 13 tutkimuksesta. Teemaa lähestytään tutkimuskysymyksien kautta: millaisia taustatekijöitä koulupudokkuuden taustalla on ja miten peruskoulun ja toisen asteen koulupudokkuuden syyt eroavat toisistaan. Tutkielman teoreettisena jäsennyksenä on kasvatuskriitikko Ivan Illich esittämä koulujärjestelmää kritisoiva näkökulma. Illich arvostelee asiantuntijavaltaan antautumista ja ulkoisia mittareita. Hänen mukaansa koulut tuottavat koulutettua mielikuvitusta ja yksipuolisuutta eivätkä anna lapsen oppia omatahtisesti ja empiirisesti. Tutkimusaineisto osoitti, ettei Illichin teoria oppimisen vapaudesta ilman arvosanapaineita näy millään tavalla nykyisessä koulujärjestelmässä. Tutkielmani aineisto osoittaa, että koulupudokkuuden erityispiirteet ovat hyvin monisyisiä eikä tutkimuksissa löytynyt yksittäistä koulupudokkuulle johtavaa syytä. Peruskoululaisella ja ammattiin opiskelijalla huomattavat riskitekijät kouluakäymättömyydessä ovat psyykkiset ongelmat. Lisäksi vanhemmilta saadun tuen vähyys, sosioekonomiset ongelmat ja kouluun liittyvät riskitekijät muodostavat koulukäymättömyyden syy-seuraussuhteen molemmilla koulutusasteilla. Toisella asteella myös väärä alavalinta voi tuottaa koulupudokkuutta. Kouluakäymättömyyden taustat eroavat toisistaan siten, että kiusaamiskokemukset painottuvat enemmän peruskouluun kuin toiselle asteelle. Koulu-uupumuksesta kärsivät enemmän lukiolaiset kuin ammattiopiskelijat. Kansainvälisiä eroavaisuuksia tutkimuksissa esiintyi jonkin verran; Yhdysvalloissa teiniraskaudet ovat kouluakäymättömyyden syynä. Turkissa sosiodemografiset tekijät johtavat koulunkäynnin keskeyttämiseen, kun taas Suomessa kouluakäymättömyys liittyy enemmänkin yksilöstä johtuvat tekijät. Tulosten perusteella koulunkäynnin turvaamiseksi olisi tärkeää systemaattisesti seurata luvattomien poissaolojen määriä ja puuttua niihin tarpeeksi ajoissa. Poissaolojen puuttumisen malli ja vastuujaot tulisi olla kouluissa selkeät. Nivelvaiheet eli siirtymiset kouluasteelta toiselle pitäisi tehdä saattaen vaihtaen - periaatteella erityisesti niiden lasten kohdalla, joilla on haasteita koulunkäynnissä. Lisäksi erityisen tuen tarpeen arviointi heti lukukauden alussa ehkäisee mahdollista koulupudokkuutta. Vastoinkäymisistä huolimatta oppilaan tunne välittävästä aikuisesta on arvokasta.