Yksinäisyys tarkasteltuna Erik Allardtin hyvinvointiteorian kautta sekä sosiaalityön suhde yksinäisyyteen Suomessa

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaatintutkielmassa tarkastellaan yksinäisyyttä Erik Allardtin hyvinvointiteorian kautta. Tutkielmassa tarkastellaan yksinäisyydelle altistavia tekijöitä Allardtin hyvinvointiteorian kolmijakoa – elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensä toteuttamisen muodot (being) – hyödyntäen. Lisäksi on tarkasteltu erilaisia tapoja määritellä yksinäisyyden käsitettä. Tutkielmassa käydään läpi myös suomalaisten yksinäisyyttä sekä sosiaalityön suhdetta yksinäisyyteen Suomessa. Yksinäisyydellä voidaan nähdä esimerkiksi negatiivinen sekä positiivinen ulottuvuus. Lisäksi yksinäisyys voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä on monia, ja ne voivat kietoutua toisiinsa. Yksinäisyyden riskitekijät voivat liittyä esimerkiksi yksilön temperamenttiin mutta myös yhteiskunnan asenteisiin sekä yksilön taloudelliseen tilanteeseen. Tutkielman aineiston mukaan yksinäisyys on Suomessa yleistä, ja koronapandemian aikana yksinäisyyden kokemukset ovat yleistyneet. Tutkielman aineiston perusteella voidaan nähdä yksinäisyyden riskitekijöiden olevan moninaisia, ja riskitekijöiden jakautuvan Allardtin hyvinvointiteorian kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen. Yhteiskunnan vaikutus yksinäisyyden riskitekijöiden ehkäisyssä näyttää ilmeiseltä, joten myös sosiaalityön asema työssä negatiivisen yksinäisyyden haittoja vastaan on keskeinen.