Lasten osallisuuden voimavaroja etsimässä

Abstract

Tutkielmassani selvitän, miten suomalaisten yliopistojen sosiaalityön oppiaineiden maisteritutkielmissa on tarkasteltu lasten osallisuutta. Tutkielmani kokoaa tietoa, millaisin menetelmin lasten osallisuutta on tutkielmissa tutkittu sekä millaisin painopistein ja tutkimusmenetelmin osallisuutta on tarkasteltu. Lisäksi analysoin, millaiset voimavarat osoittautuvat tärkeiksi lasten osallisuuden toteutumisen kannalta. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuus ja voimavara käsitteen määrittelystä sekä osallisuuden teorioista. Tutkielmani aineisto muodostuu vuosien 2007-2021 aikana tehdyistä suomalaisten yliopistojen sosiaalityön oppiaineiden maisteritutkielmista. Aineisto koostuu neljästätoista (14) maisteritutkielmasta, joiden aineisto on kerätty alle 18-vuotiailta. Tutkielman metodina on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Voimavaroja analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysilla ja hyödynnän analysoinnissa voimavara jaottelua; sosiaalisiin, materiaalisiin, inhimillisiin ja kulttuurisiin voimavaroihin. Tulokset osoittavat yhteiskuntatieteiden maisteritutkielmien painopisteen olevan kvalitatiivisessa tutkimusperinteessä, jossa aineistot on hankittu pienillä otoksilla. Aineistot on kerätty etupäässä 12-17 vuotiailta. Tutkielmissa eniten käytetty tutkimusmenetelmä on teemahaastattelu ja teoreettisissa valinnoissa on hyödynnetty osallisuuden teorioita, lapsilähtöisyyttä, lapsikeskeisyyttä ja uutta lapsuustutkimusta. Tutkimustulosten perusteella Nigel Thomasin osallisuudenportaat on yleisin osallisuuden malli, jota hyödynnetään maisteritutkielmien viitekehyksessä ja aineistojen analysoinnissa. Tutkimuseettisiä asioita on maisteritutkielmissa tarkasteltu monipuolisesti. Tutkimustulokset osoittavat lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksen olevan merkittävä osallisuuden voimavaroista. Luottamussuhteen muodostaminen, arvostus ja tunnekokemus kuulluksi tulemisesta ovat tärkeitä voimavaroja lisääviä tekijöitä. Palaverikäytäntöjen merkitys, lapsen taidot olla osallisena ja lapsen persoona painottuivat lapsen osallisuuden voimavaroissa. Aineistossa korostui sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen merkitys, jossa työntekijän taito kohdata lapsi oli merkittävässä roolissa.