Katseenkäyttöä ja protokeskustelua : pienten lasten keskinäinen kommunikointi ja kasvattajan rooli päiväkodin leikkihetkillä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten 0–3-vuotiaat lapset kommunikoivat vertaisten kanssa päiväkodin leikkihetkillä ja miten kasvattaja tukee tai estää pienten lasten keskinäistä kommunikointia. Tutkimuksen aineistona käytettiin Vuorovaikutus, Kasvu ja Oppiminen -tutkimushankkeen (VUOKKO: Lerkkanen & Salminen, 2015–2019) yhteydessä kerättyä videoaineistoa päiväkodin pienten ryhmien leikkitilanteista. Aineisto koostui 14 leikkitilannevideosta. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, joka toteutettiin etnografista lähestymistapaa käyttäen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että pienet lapset kommunikoivat sekä äänettömästi että äänellisesti. Äänettömän kommunikoinnin keinoja olivat erilaiset katseen, fyysisyyden ja elekielen keinot. Äänellisen kommunikoinnin keinoja olivat kielelliset keinot, kuten puhe ja äännähdykset sekä äänelliset, mutta ei-kielelliset keinot itku ja yhteinen nauru. Katseen käyttö oli tärkeä osa pienten lasten kommunikointia ja kommunikointi oli pääasiassa protokeskustelua. Kasvattaja tuki kommunikointia puheella ohjaten, ristiriitoja ratkaisten ja kommunikointia puheella tai eleillä vahvistaen. Estämisen keinoja olivat huomioimatta jättäminen, toiminnalla keskeyttäminen ja puheella keskeyttäminen tai estäminen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pienet lapset kommunikoivat keskenään monin keinoin, kunhan kasvattajat tukevat, mahdollistavat ja huomioivat sitä. Kasvattajien tulisikin mahdollistaa lapsille keskeytyksetön kommunikointi- ja leikkirauha.