“Mulla ei ole sitä kompetenssia ja siihen menee tosi paljon aikaa

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisurheilijoiden yleistä Twitter-käyttäytymistä sekä motivaatio- ja rajoitetekijöitä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Keskeinen tutkimuskohde on, mikä urheilijoita motivoi ottamaan kantaa tai osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on löytää tekijöitä, jotka rajoittavat urheilijoita osallistumasta keskusteluun. Tutkimusaineisto koostuu kuuden aktiivihuippujalkapalloilijan teemahaastatteluista, jotka on analysoitu teoriaohjaavan analyysin avulla. Urheilijat edustavat sekä erittäin aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita että myös vähemmän aktiivisia toimijoita. Tutkimus on tehty yhteistyössä Jalkapallon Pelaajayhdistyksen kanssa.

Tutkimusaineiston perusteella urheilijat käyttävät Twitteriä kolmeen eri tarkoitukseen. Twitteriä käytetään vapaa-ajalla kevyenä ja spontaanina ajanvietteenä. Jalkapalloilijoiden Twitter-toimintaa ohjaa myös urheilijan identiteetti, jolloin esimerkiksi omia pelejä mainostetaan. Kolmanneksi urheilijat käyttävät Twitteriä yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Keskustelut näyttäytyivät sekä asiallisina että myös provokatiivisina. Yhteiskunnallisuuden yhteydessä esille tuotiin lisäksi sosiaalisen median muutoksen tunnistaminen.

Motivaatio yhteiskunnalliseen keskusteluun tulee sekä sisäisistä että ulkoisista motivaatiotekijöistä. Sisäinen motivaatio koostui muun muassa teemojen henkilökohtaisesta tärkeydestä ur-heilijoille, jolloin he haluavat ottaa osaa keskusteluun. Ulkoiset motivaatiotekijät koostuivat mahdollisuudesta saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia sekä esikuvallisuuden aseman tunnistamisesta. Esille tuotiin urheilijoiden poliittisesti sitoutumaton maine, jolloin osa urheilijoista koki keskustelun helpommaksi ilman poliittista latausta.

Rajoitetekijät yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen koostuivat muodollisesta ja epä-muodollisesta sosiaalisesta kontrollista. Muodollinen sosiaalinen kontrolli oli hyvin vähäistä, sillä se koostui lähinnä seura- ja maajoukkueelta tulleina ohjeistuksina sosiaalisen median käytöstä. Epämuodollinen sosiaalinen kontrolli oli huomattavasti laajempaa. Suurin rajoitetekijä oli koettu kompetenssin puute, jolloin keskusteluihin ei haluttu osallistua sillä uhalla, että saattaisi esimerkiksi loukata muita ihmisiä. Mahdollinen provosoituminen ja ajan puute koettiin tekijöiksi, jotka saivat vetäytymään keskusteluista. Epämuodollinen sosiaalinen kontrolli ilmeni myös ulkoa tulevana kritiikkinä silloin, kun urheilija osallistui keskusteluun. Osa urheilijoista oli kokenut ristiriitaa siinä, että he tunsivat ympäriltä tulevia odotuksia ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta niin tehdessä he kuitenkin kohtasivat kritiikkiä.

This qualitative study examines the ways Finnish athletes use Twitter. It also examines motivational and limiting factors of athletes in the context of athlete activism in social media. The interest is the motivation of athletes in context of taking part in athlete activism. The study also aims to find factors that limits athletes’ activism. The research material consists of thematic interviews with six active professional footballers, which were analyzed by means of theory-guiding analysis. Athletes represent both active athlete activists as well as less active actors. The study has been done in collaboration with Football Players Association of Finland (FPA).

Based on the research data, athletes use Twitter for three different purposes. First Twitter is used as a spontaneous free time activity. The way footballers use Twitter is also guided by the athlete’s identity, which is shown for example as advertising their own games. The third purpose athletes use Twitter is for athlete activism. It is shown as appropriate but also provocative conversations on Twitter. In this context athletes were also noted the change of social media that affected in the activism on social media.

Motivation for athlete activism stems from both internal and external motivational factors. The internal motivation consisted of the personal importance of the themes. External motivational factors consisted of the opportunity to make a change and the importance of being a role model. The non-political reputation of athletes was highlighted in terms of making it easier for athletes to be activists without political background.

The factors that limited athlete activism consisted of formal and informal social control. Formal social control had been very minor and consisted mainly of instructions from the club and national team on the use of social media. Informal social control was much broader. The biggest limiting factor was the perceived lack of competence, which was shown as not wanting to take a part in the discussions at the risk of for example offending other people. The possible provocation and lack of time were also perceived as factors that led to withdrawing from the discussions. Informal social control also appeared as an external critique when being athlete activists. Some athletes had experienced a contradiction in the fact that they felt the expectations from around them to take a stand on the themes but when doing so they still faced criticism for doing it.