Miten tekstistä, kuvasta ja äänestä syntyy audiovisuaalinen runoteos?

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen audiovisuaalisen runoteoksen osatekijöitä ja kokemista. Aluksi selvitän, miten videoruno ja runovideo eroavat toisistaan. Sen jälkeen puran audiovisuaalisen runoteoksen osiin ja tutkin näitä osia tarkemmin. Lopuksi kokoan teoksen jälleen kasaan ja pohdin sitä, miten se otetaan vastaan ja koetaan. Tämän lisäksi tutkin sitä, mistä audiovisuaalinen runoteos juontaa juurensa. Miten kuvaa ja runoa on alunperin ryhdytty yhdistämään ja miten esimerkiksi musiikki on aikoinaan liitetty runouteen? Tutkimuksen päätteeksi tarkastelen vielä kolmea yksittäistä audiovisuaalista runoteosta ja pohdin näiden teosten poetiikkaa osatekijöiden ja kokonaisuuden kannalta. Tutkimusaineistona käytän teorialähteiden ja esimerkkivideoiden ohella J.P. Sipilän sekä Riikamaria Helle-Kotkan ja Sanna Telkki-Kovan sähköpostihaastatteluja. Esimerkkivideoina käytän seuraavia teoksia: runovideon historiasta Peili (Tarkovsky 1975), videorunosta Nykyhetki ja minulla on mahdollisuus (Sipilä 2019), adaptaatiosta Varjofinlandia (edit) (Sipilä 2012) sekä runovideosta Välitila (PoetryFotogenic Team 2019).

Tutkimuksen aikana selvitän, kuinka nimenomaan runon asema teoksessa erottaa runovideon ja videorunon toisistaan. Runovideo rakentuu runon ympärille, jota muut elementit tukevat. Videorunossa taas elementit eivät ole olemassa erikseen, vaan ne muodostavat yhdessä kokonaisvaltaisen taideteoksen, joka tuottaa runollisen kokemuksen. Tämä vaikuttaa myös runon kirjoittamisen lähtökohtiin. Audiovisuaalisen runoteoksen osatekijöiksi hahmottuvat tekstin, kuvan ja äänen lisäksi myös aika ja kineettisyys, joka puolestaan pitää sisällään toiston ja rytmin. Jokainen näistä elementeistä vaikuttaa kokonaisuuteen omalla tavallaan. Teoksen vastaanottajaksi määrittelen niin sanotun kokijan, joka yhdistää sekä lukijan, katsojan että kuulijan käsitteet. Vastaanotossa elementtien samanaikaisuus puolestaan vaatii kokijalta aktiivista osallistumista teoksen kokemiseen, kun eri elementit tuottavat teokselle sellaisia lisämerkityksiä, joita yksittäiset elementit yksinään eivät pystyisi tuottamaan. Esimerkkitapausten kautta pyrin avaamaan sitä kokonaisuutta, joka eri elementeistä rakentuu.