Sovelletun kuvatuen käytön mahdollisuudet alakoulun inkluusioluokan musiikintunneilla

Abstract

Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kuvatuen käyttöä alakoulun inkluusioluokan musiikintunneilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla ja missä määrin kuvatukea on mahdollista hyödyntää musiikinopetuksen työkaluna inkluusioluokkia opettaessa. Tutkimus ottaa myös kantaa siihen, mitkä ovat kuvatukimenetelmän hyvät ja huonot puolet ja mitä kannattaa ottaa huomioon kuvatukea hyödyntävää opetusta suunnitellessa ja käytettäessä. Tutkimus on laadullinen, empiirinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tänä päivänä ei ole realistista ajatella, etteikö aineenopettaja tulisi omissa opetusryhmissään koskaan kohtaamaan oppilaita, joilla on eriasteisia erityistarpeita. Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että inkluusioluokka on opettajalle haasteellinen pedagoginen yhtälö. Työelämässä opettaja tarvitsee ennen kaikkea käytännönläheistä tietoa. Multimodaalinen tapa opettaa palvelee mahdollisimman monia oppilaita, mutta aineisto paljasti toisaalta inklusoitujen oppilaiden tarvitsevan hyvin selkeitä ohjeita toimiakseen odotetulla tavalla. Uuden työtavan käyttöönotto on aina prosessi, jossa kokeilun, muokkaamisen ja soveltamisen kautta muodostetaan ajan myötä vakiintunut tapa toimia, myös kuvatuen käyttöönoton tapauksessa. Kun oppitunnin sisällön vaiheet ovat oppilailla tiedossa, luodaan kaikille oppilaille parempi ja turvallisempi oppimisympäristö ja annetaan paremmat edellytykset oppimisen onnistumiselle. Jokaisen oppilaan oppimista voi tehostaa ja edesauttaa toimivalla struktuurilla. Kuvatuen käyttö on yksi tapa lisätä struktuuria opetukseen. Kuvatuki voi olla hyödyllinen työkalu musiikinopettajalle, mikäli muut opetuksen rakenteet tukevat kuvatuen käyttöön ottamista. Se ei yksinään muuta opetustilanteita merkittävällä tavalla, mutta voi tehostaa oppimista sillä ehdolla, että muut oppimisjärjestelyt ovat kunnossa.