Kansallisen ja kansainvälisen narratiivit suomalaisissa lukion historian oppikirjoissa 1980-luvulta 2010-luvulle

Abstract

Tämä maisterintutkielma tarkastelee suomalaisten lukion historian oppikirjojen rakentamia erilaisia Suomeen ja suomalaisuuteen liittyviä narratiiveja 1980- ja 2010-lukujen välisenä aikana, joista tutkielmassa puhutaan kansallisen ja kansainvälisen narratiiveina. Suurelle osalle suomalaisista koulussa tapahtuva historian opiskelu luo historiakäsityksen perustan, joka laajalti määrittää sitä, millaisena suomalaisuus näyttäytyy ja kuinka Suomi vertautuu sen ulkopuoliseen maailmaan. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, millaisen kuvan oppikirjat edellä mainituista seikoista luovat. Tutkimus on toteutettu tarkastelemalla neljää eri vuosikymmenillä julkaistua lukion historian oppikirjaa diskurssianalyysin ja kerrontateoreettisen metodin keinoin, joiden avulla tutkielmassa vastataan mm. seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisen kuvan suomalaisuudesta ja Suomesta oppikirjat antavat? Onko tämä kuva muuttunut vuosikymmenien vaihtuessa ja mistä mahdollinen muutos johtuu?

Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että Suomeen vaikuttaneet erilaiset poliittiset ja ideologiset voimat ovat jättäneet jälkensä myös historianopetukseen eri vuosikymmeninä ja se osaltaan selittää sitä, miksi eri sukupolvet usein näkevät esimerkiksi Urho Kekkosen roolin Suomen historiassa hyvinkin erilaisena. Lukion historian oppikirjoista voidaan havaita, että niissä esiintyvät narratiivit ovat tukeneet laajemmin yhteiskunnassa vaikuttaneita voimia, jotka usein ovat olleet ulkopoliittisen paineen aiheuttamia. Kylmän sodan ollessa vielä käynnissä 1980-luvulla, hankala idänsuhde ja ns. suomettuminen näkyvät oppikirjoissa esimerkiksi vaikeutena puhua talvi- ja jatkosodasta. Lisäksi aikakauden oppikirjat tukevat Kekkosen ympärille rakentunutta henkilömyyttiä ja suhtautuminen YYA-ajan Suomeen on kohtuullisen kritiikitöntä. Myöhemmin Suomen tavoitellessa paikkaa ideologisesti länsieurooppalaisten kansakuntien joukosta, korostetaan oppikirjoissa Suomen henkistä ja kulttuurista yhteyttä Eurooppaan samalla myös suorasanaisemmin tuomiten Neuvostoliiton pyrkimykset horjuttaa Suomen suvereniteettia. Lisäksi 1990-luvun ja 2000-luvun alun oppikirjoissa sotien kuvaukset ovat saaneet aiempaa voimakkaamman kansallismielisen sävyn. 2010-luvun oppikirjoissa puolestaan korostuu historiallinen empatia, jonka seurauksena historian saatossa tehtyjä valintoja pyritään ymmärtämään asettautumalla aikalaisten asemaan. Uusimpien oppikirjojen ominaispiirteenä on myös tarttuminen esimerkiksi sotiin liittyviin tabuihin, joista aiemmissa oppikirjoissa ei juurikaan puhuta.