Sosiaaliset yritykset : lainsäädäntönsä kesyttämiä?

Abstract

Vuoden 2004 alussa astui voimaan laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003). Sosiaalisella yrityksellä tarkoitetaan avoimilla markkinoilla toimivaa yritystä, jonka työntekijöistä huomattava osa on pitkäaikaistyöttömiä ja muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Uutta lainsäädäntöä pidettiin sosiaalisena innovaationa osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työelämään integroimiseksi. Vuonna 2017 Juha Sipilän hallitus esitti lakia kumottavaksi perustellen kumoamista sosiaalisten yritysten toimintamallille asetettujen tavoitteiden toteutumattomuudella. Tutkielmassa arvioidaan politiikka-analyysin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla lain laatimiseen ja lain kumoamisesitykseen vaikuttaneita tekijöitä sekä lain kehityskaarta. Analyysi rakentuu pääasiassa hallituksen sosiaalisista yrityksistä antamien lakiesitysten ja niihin annettujen lausuntojen pohjalle. Aineistoa tulkitaan kahden toisiinsa limittyvän teoreettisen jäsennyksen avulla. Työvoimapolitiikan muutos ja sosiaalisten yritysten lainsäädännön tarkastelu liitetään Bob Jessopin (2002) näkemykseen hyvinvointivaltioiden siirtymisestä kilpailukykyä korostavaan kilpailuvaltiopolitiikkaan. Lain, ja sosiaalisten yritysten toimintaympäristön, välityömarkkinoiden muutoksen tapaa tarkastellaan institutionalistisessa viitekehyksessä Paul Piersonin polkuriippuvuuden ja James Mahoneyn ja Kathlen Thelenin (2010) vähittäisen institutionaalisen muutoksen avulla. Tutkimuksen perusteella lailla rajattiin sosiaalisten yritysten markkinatoimijuutta sekä yhteistyötä muiden välityömarkkinatoimijoiden kanssa. Sosiaalisten yritysten piirissä em. seikkojen nähtiin heikentävän sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiä ja vaikeuttavan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien siirtymiä sosiaalisiin yrityksiin ja yhä avoimille työmarkkinoille. Sosiaalisten yritysten rinnalle on noussut 2010-luvulta lähtien vaihtoehtoisia työllistämispalveluita, jotka ovat heikentäneet sosiaalisten yritysten merkitystä. Lain sisältöä ja muutoksia voi tulkita osin asteittaisiksi, osin vahvasti institutionalisoituneiksi. Työllistämisen merkitys sosiaalisen vastuun kantamisena vaikuttaa lain lakkauttamisvaihessa hiipuneen laajemman yhteiskunnallisen yritysvastuun korostuessa. Tutkimus asemoituu yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön rajapintaan, rakenteellisen sosiaalityön kenttään.